perjantai 24. tammikuuta 2014

Purjeitta ei voi seilata


 Perheemme veneilyharrastus kehittyi vähitellen ekologisempaan suuntaan. Ensimmäistä moottorivenettä seurasi toinen, edellisen kaltainen, mutta vähän isompi. Tuon vuosikymmenen alkua leimasi energiakriisi, minkä vuoksi vanhempani päättivät vaihtaa viikonlopussa satoja litroja polttoainetta kuluttavan moottoriveneen purjeveneeseen.
Kesäloman koittaessa koko perhe ahtautui 22-jalkaiseen paattiin, jonka sisätiloissa vain meillä pikkutytöllä oli mahdollisuus seistä suorassa. Äitini väkersi vanhojen pelastusliivien kauluksesta Sirolle pelastusliivit, joissa olevaan lenkkiin kiinnitettiin pitkä naru, jotta koiran voisi sen mereen pudottua hilata takaisin veneeseen. Ainoa, joka kuitenkin teki tuttavuutta veden kanssa, oli äiti, jonka tehtävänä oli hypätä kiinnitysköysi kädessään laiturille saapuessamme vierasvenesatamiin.
Hän arvioi etäisyyden väärin, eikä hänen loikkansa yltänyt perille asti. Tilanne oli erittäin koominen, mutta jostain kumman syystä ei saanut nauraa kuin vasta pitkän ajan kuluttua, kun tuota tapausta muisteltiin. Tapahtumahetkellä kummankin vanhemmista äänissä oli sen verran kireyttä, että ymmärsimme sisareni kanssa tehdä viisaasti pysyttelemällä ihan hiirenhiljaa veneen sisätiloissa.

Matkassamme meillä oli kumivene, jolla soutelimme suojaisissa poukamissa rannan läheisyydessä maissa ollessamme. Tuo kumivene oli järeää tekoa, siinä oli kaksi tuhtoa ja se kannatti leikiten kahden aikuisen painon. Koska se oli työläs tyhjentää ja täyttää, se kulki mukanamme köyden jatkona vanavedessämme tai veneen kannelle köytettynä.
Auringonottoa kumiveneessä


Jännittävin muistoni kumiveneilystä oli eräästä suojaisesta lahdesta, jossa soutelimme sisareni kanssa pysytellen turvallisen välimatkan päässä veneestämme ja rannasta. Yhtäkkiä isä käski meitä palaamaan veneelle mahdollisimman nopeasti. Saarella oli runsas villiminkkikanta ja isäni oli havainnut yhden veijarin uivan veneemme lähettyvillä. Hän pelkäsi, että se äkkäsi veneen ja silpaisisi yhdessä hujauksessa airoa pitkin veneeseen. Niin suloiselta kuin se meistä näyttikin, ei sellaisen pedon kanssa kannattanut tehdä lähempää tuttavuutta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti