Kaikkien eläinten väitetään osaavan uida, ihan luontaisesti ja syntymästä. Hera tassutteli kyllä rannassa ja ihmetteli veden pinnan heijastuksia ja kuplia, joita nousi pintaan, kun se askelsi rantamudassa. Mutta vapaaehtoisesti se ei kahlannut muutamaa senttiä syvemmälle. Uida se osasi, sillä me veimme sitä pahimmilla helteillä veteen, kahlasin koira napakassa otteessa metrin syvyiseen veteen ja laskin sen rauhallisesti veden varaan. Sen tassut alkoivat heti kauhoa vettä ja kun laskin koirasta irti, se ui muutaman metrin matkan rantaan, ravisteli itsensä närkästyneiden tuhahdusten saattelemana, minkä jälkeen se aloitti vesihepulinsa.
Aina kastuttuaan,
oli se sitten pesun jälkeen, sateen takia tai uintiretken päätteeksi, Hera saa
hirvittävän hepulin. Se juoksee häntä koipien välissä, selkä kyyryssä pientä
ympyrää, vaihtaa suuntaa, pysähtyy, kääntyy, jatkaa, juoksee, edes, takas,
sinne, tänne. Kunnes taas on rauha maassa.
Mökillä tästä ei
koidu mitään aineellista vahinkoa, kotona nämä hepulit taas tapahtuvat vain
sisätiloissa, ja kun Hera monesti saa Selman peräänsä, holtittomasti huoneesta
toiseen säntäilevät koirat saavat hurjaa jälkeä aikaiseksi, vaikka hepuli
kestäisikin vain minuutin, pari. Kaikki matot ovat kasassa ja osa huonekaluista
siirtynyt paikoiltaan. Asiaa ei auta yhtään se, että Hera, joka aina on
kuivattu pyyhkeeseen ensiksi, haastaa Selmaa leikkiin, kun koetan hinkata sitä
kuivaksi. Ja viimeisenä mausteena sopassa on koirien riehumisesta huvittunut
aviomies, joka villitsee terrieriä hyppimällä ja tömistelemällä keskellä
eteistä.
 |
| Hera ja portugalinvesikoira |
Hera on muutaman
kerran uinut ilman meidän apuamme. Ihan pienenä se teki tuttavuutta naapurissa
kylässä olleen portugalinvesikoiran kanssa. Tuo Heran silmissä (se oli silloin
vain muutaman kuukauden) mastodontin kokoinen koira tuli tervehtimään
yllättäen, Hera pelästyi, rääkäisi, perääntyi ja putosi laiturilta mereen.
Toisen kerran se
ui, ei ehkä vapaasta tahdosta, mutta omatoimisesti, kun se oli hyppäämässä
veneeseen. Se nauttii pienessä soutuveneessämme istumisesta. Yleensä vene on vedetty
rantaan niin, että se on pohjassa kiinni, jotenka siihen on turvallista hypätä.
Vesi sattui oleman korkealla ja vene kellui, ja kun Hera pani laiturin viereltä
tassunsa nojalle veneen laitaa vasten, olettaen hyppäävänsä siihen laitaan
tukien, vene lipuikin yllättäen kauemmas. Harmi, etten saanut ikuistettua sitä,
kun koira venyi venymistään, kunnes sen etutassut ja takatassut eivät enää
pitäneet ja se mätkähti pitkin pituuttaan veteen rantapenkereen ja veneen
väliin.
Selma taas
rakastaa plutaamista. Pentuna se aloitti kahlailemalla, kerta kerralta yhä
syvemmällä. Koko ensimmäisen kesän se kahlasi rannan suuntaisesti, vesi juuri
ja juuri selän korkeudella, tassut tukevasti pohjassa. Vähitellen näimme, että
se otti muutaman uintikauhaisun ja alkoi uida pieniä matkoja.
Elokuussa Selma
täytti puoli vuotta. Olimme uimassa ja Selma kahlasi perässä, lähti uimaan ja
kauhoi meidät kiinni. Ekalle uintilenkille kertyi mittaa muutaman metrin.
 |
| Selman nauttii ammeessa, kun rannassa oli sinilevää |
Merkillistä
Selman uimisessa on se, että se plutaa monta kertaa päivässä ja ui rannan
suuntaisesti, turvallisesti tassupohjaa. Mutta se ei lähde pois rannasta,
syvään veteen eikä ui mitään muutamaa metriä isompaa lenkkiä. Heitimme sille
jopa lelua vähän matkan päähän saadaksemme sen rohkaistumaan uimisesta. Selma
lähti uimaan, pysähtyi, harkitsi ja kääntyi takaisin.
Olemme ihan
tyytyväisiä siihen, että sen varovainen ja harkitseva luonne tulee tässäkin
esiin, eikä se lähde hullunrohkeille pitkille uimalenkeille, joissa vaarana on
väsähtäminen. Ja vesihäntä…
