Sisäsiisteys on
monien pennunottajien päällimmäinen huolenaihe, keskustelunaihe ja etenkin
päämäärä. Selman kohdalla onnistuimme kuin oppikirjasta, se oli 16 viikkoisena
täysin sisäsiisti. Olin siis ääreistään tyytyväinen onnistumiseeni, sillä olin
kiikuttanut sitä ulos aina, kun se oli syönyt, herännyt, leikkinyt eli
käytännössä tasaisin väliajoin odottamatta sitä, että siltä pääsisi vahinko. Ja
näin ollen se on myös oppinut, että jos on hätä, se menee ovelle ja raapaisee
kovaa isolla tassullaan ovea, mistä kielii siihen ajan myötä tulleet komeat
jäljet.
Heran kohdalla
opetus on mennyt perille, no, miten sen nyt sanoisi, vaihtelevasti. Ensinnäkin
se kuseksi sisälle vielä lähemmäs vuoden ikäisenä. Aina silloin tällöin.
Lähinnä näin tapahtui aamuisin, kun se heräsi yöuniltaan. Koetin olla tarkkana
ja kuulostella, milloin kuului pienten tassujen tepsutusta, sännätä sängystä,
napata koiran kainalooni, minkä jälkeen vaatetin sen mitä vaatetin ja koira
pissille.
Hera sohvannurkassa |
Mutta kun tämä
parin kilon karvaleili oli niin hienotunteinen, ettei halunnut herättää meitä.
Se hiipi hiljaa, tyhjensi rakon, minkä jälkeen oli kevyt olo pomppia
makuuhuoneen ovella olevaa porttia vasten. Herätkää.
Onneksi se
pikkuhiljaa jätti tämän tavan. Tai no joo…
Pari kertaa on
käynyt niin, kun tällä terrierinperkeleellä on uhma päällä, että se tuijottaa
haastavasti, minkä jälkeen se tassuttelee pari askelta jonkin maton luo, nostaa
jalkaansa ja likistää pissat, keskelle mattoa. Puolustukseksi sanottakoon, että
tätä tapahtui muistaakseni kahdesti ja toisella kerralla olin niin hereillä,
että karjuin kaikki painokelvottomat sanat samalla kun se näin teki, minkä
jälkeen uhmakuseskelua ei ole ollut.
Jotain hyötyäkin
Heran mielenkiintoisesta vessakäyttäytymisestä on: meidän ei koskaan tarvitse
katsoa ikkunasta tai lämpömittarista, onko ulkona kylmä tai sataako tai onko
ylipäätään niin sanottu koiran ilma. Sen tietää siitä, että Hera on käynyt väkertämässä
pienet kakat joko eteiseen tai työhuoneen nurkkaan. Uusimpana ilmiönä on juuri
talvikelillä se, että se aamupalan jälkeen käy pissillä eteisessä, vaihvihkaa,
minkä jälkeen se kiireen vilkkaa kipittää takaisin sohvan lämpimään, huovan
alle ja katsoo sieltä hyvin hämmästyneenä, että miten niin pitää mennä ulos, mä
kävin jo.