Aina välillä
tulee juttua koiranomistajien välillä siitä, mitä kunkin koira tekee ja jättää
tekemättä. Moni on siitä ylpeä, ettei koira ole tehnyt mitään tuhojaan. Toiset
taas hypettävät sillä, kuinka paljon koira on tuhonnut. Vähän niin kuin
armeijajutut: mitä kamalampi ilma oli, mitä v-mäisemmät kapiaiset ja mitä
kivuliaammat rakot ja hiertymät, sitä hienompaa leirillä oli, vaikkei se silloin
paljoa naurattanut.
 |
| Alaportaan kulma, jonka Hera nakersi, Selma levyttää |
Minultakin on
kysytty, onko meillä tuhottu mitään, sillä russelit voivat olla touhutätejä
yksin ollen ja labradorit ovat tunnetusti täystuhoja, jos sellainen yksilö
kohdalle sattuu. Yleensä sanon, että ei mitään suurempaa, sillä ei niitä
oikeastaan ole paljoa ollut. Paitsi kun rupeaa ihan tarkasti miettimään, niin
itse asiassa meillä on syöty muutama dvd-levy, tai siis niiden kuoret ja pari
kirjaa on maistunut. Etenkin vanhemmat niteet, joiden paperi tai joku sodanaikainen
liima on ollut Selmasta vastustamatonta. Hera teroitti hampaitaan niiden
vaihtuessa, jolloin kaikkialla oli nakerruksen jälkiä, kuten esimerkiksi
alaportaan kulmassa. Pahin vahinko taisi olla se, kun se napsaisi poikki
tietokoneen laturin johdon. Jäi viimeiseksi nakerretuksi johdoksi, sillä se tärskäisi
sen verran, että sen jälkeen ovat johdot saaneet olla rauhassa.
Selma harrasti
muuta jännää: se saattoi olla kotona työpäivän ajan tekemättä mitään, mutta
auta armias, jos käväisin kotona, pissitin koirat ja ajattelin piipahtaa vajaan
vartin lähikaupassa. Tuona aikana se söi minun lempimokkasiinini. Ja yhdet
avokkaat. Omaa tyhmyyttäni, kun jätin kengät esille. Vain hetkeksi.
Selman koko on
tietenkin ollut edesauttamassa tuhoja: koska se takajaloille nousemalla yltää
pöydälle, on kotiin tultuamme lattialta löytynyt muun muassa pianon päällä
ollut käsityökori lankoineen, lipaston päällä ollut häälahjaksi saatu iso
hedelmäkulho pirstaleina (6 banaania kuorineen Selman vatsassa), kaikki mökille
mukaan ajatellut sämpylät, koiranruuat jne. Eniten taisin säikähtää, kun Selma
oli komunnut hyllystä purkin, jossa oli varmaan tuhat kumilenksua ja toisen
kerran saanut ompelukorista neulatyynyn. Ei siinä vielä mitään, jos kakka tulee
kuminauhan jatkeena kuin benji-hyppääjä, mutta ne neulat. Ja tietenkin meidän
joulusuklaat, joita Selma onnistui mutustamaan aikamoisen määrän, ennen kuin
yöllä tajusimme, mikä ihmeen meteli kämpässä on.
 |
| Selman kaluama tuolin käsinoja |
Aineellisesti
suurimpina yksittäisinä tuhoina mainittakoon ostohetkellä varsin hintavat
nojatuolimme, joiden puisiin käsinojiin Selma pienenä teroitti hampaitaan. Se
nukkui tuolissa ja kalusi niitä unien lomassa.
Ai niin, ja se
kerta, kun lähdin käväisemään postissa. Sinne kävellessäni (matkaa kotiovelta
150 metriä) vanhin poikani soitti ja kertoi, että hänen pyöränsä oli varastettu.
Ehdin hädin tuskin lopettaa puhelun, kun kännykkä soi uudelleen. Keskimmäinen
poika soitti kertoakseen, että autostani, jota hän lainasi, oli pettänyt
käsijarru. Hän oli pysäköinyt sen tyttöystävän vanhempien talon eteen kadulle,
jyrkähköön mäkeen. Naapuri tuli keskeyttämään heidän kahvituksensa kertomalla,
että auto oli valunut koko mäen heidän pihalleen ja pysähtynyt puuhun. Käännyin
kannoillani ja palasin kotiin, lähteäkseni paikan päälle. Kotiovella vastassa
oli iloinen Selma suussaan se vähä, mikä silmälaseistani oli jäljellä. Aurinkoisen
kelin sokaisemana olin lähtenyt matkaan aurinkolaseissani ja ajattelemattomuuttani
jättänyt lasini eteisen pöydälle.
