Kirjoitin Herasta
joskus taannoin, ja kerroin, että koirapuistossa eräs puistoilija kutsui
pommikoneeksi. Sen pelottomuus ja yltiöpäinen rohkeus herättääkin melkein joka
kerta hilpeyttä sen luonnetta todistaneiden ihmisten keskuudessa. Tässä erään
kerran koirapuiston lähelle oli pysäköity pieni kauhakuormaaja, jonka ohi emme
päässeet, sillä Hera oli sitä mieltä, että se pitäisi kyllä tappaa. Kuten myös
Haunisissa, jossa käymme metsälenkillä, se haastaa satunnaisesti kärrytietä
pitkin ajavan maanomistajan, joka käy tiluksillaan pakettiautolla tai
traktorilla. Hera on tassut tanakasti harallaan ja häntä pystyssä kuin
pulloharja keskellä tietä, eikä päästä ajoneuvoa ohi. Onneksi kuljettaja ja
apukuski vain naureskelevat ja heilauttavat kättä hitaasti Heran ohi hivuttaessaan.
Selma taas on
toista maata. Ensimmäisenä kesänä se säikähti rannassa olevia joutsenia ja on
siitä lähtien ollut aina varuillaan ja tarkistaa rannan kurkkaamalla oikealle
ja vasemmalle kuin suojatietä ylittävä, ennen kuin uskaltaa veteen. Toisaalta
ymmärrän Selmaa, sillä parin metrin päässä siivet levitettynä sähisevä joutsen,
joka suojelee poikasiaan, on pelottava ilmestys.
 |
| Siellä ne joutsenet ui ja mää vaaan kattelen... |
Joutsenet eivät
ole se ainoa asia, jota Selma pelkää. Se pelkää myös jalkapalloa. Siis ei itse
pelivälinettä, sillä sen kanssa on hauska leikkiä etenkin jos se on hieman
lötkö, jolloin siitä saa otteen hampaillaan. Selma pelkää televisiosta tulevaa
jalkapalloa. Satuimme katsomaan jotain ottelua ja maalin tullessa mieheni
pamautti nyrkillä pöytään ja tuuletti tämän jälkeen kovaäänisesti.
Ihmettelimme,
että mikä koiraan meni, kun se kapusi syliini, läähätti ja oli levoton.
Tajusimme sen säikähtäneen tuuletusta. Mitä me emme voineet edes kuvitella oli
se, että tuo yksi kerta oli Selmalle liikaa.
Iltana eräänä
television urheiluruutu näytti jalkapallokoosteen. Yhtäkkiä Selma kapusi
syliini, koetti halata, työnsi päänsä pääni päälle, minkä jälkeen se kapusi
olkapäilleni ja edelleen niskani taakse, hartioille. Todellakin, tuo iso koira
kiipesi ylitseni sohvan selkänojan päälle ja läähätti. Kesti tovin, ennen kuin
tajusimme yhdistää tapahtuneen telkkarista tulevaan urheiluruutuun.
Joka kerta, kun
haluamme katsoa jalkapalloa tulee muistaa laitaa television ääni hiljaiselle ja
vähitellen lisätä ääntä. Pitkien turnausten aikana se tottuu siihen, että
telkkarista tulee jalkapalloa viikkosotalla, monta tuntia illassa. Ensimmäiset
ottelut ottavat koville, sitten se nukkuu korvaansa lotkauttamatta lopun
kisoista. Kunhan vaan muistamme, että yhtään maalia, niin hieno ja toivottu
kuin se onkin, ei tuuleteta omalla sohvalla.
