Turkispäällysteinen barometri

Sisäsiisteys on monien pennunottajien päällimmäinen huolenaihe, keskustelunaihe ja etenkin päämäärä. Selman kohdalla onnistuimme kuin oppikirjasta, se oli 16 viikkoisena täysin sisäsiisti. Olin siis ääreistään tyytyväinen onnistumiseeni, sillä olin kiikuttanut sitä ulos aina, kun se oli syönyt, herännyt, leikkinyt eli käytännössä tasaisin väliajoin odottamatta sitä, että siltä pääsisi vahinko. Ja näin ollen se on myös oppinut, että jos on hätä, se menee ovelle ja raapaisee kovaa isolla tassullaan ovea, mistä kielii siihen ajan myötä tulleet komeat jäljet.

Heran kohdalla opetus on mennyt perille, no, miten sen nyt sanoisi, vaihtelevasti. Ensinnäkin se kuseksi sisälle vielä lähemmäs vuoden ikäisenä. Aina silloin tällöin. Lähinnä näin tapahtui aamuisin, kun se heräsi yöuniltaan. Koetin olla tarkkana ja kuulostella, milloin kuului pienten tassujen tepsutusta, sännätä sängystä, napata koiran kainalooni, minkä jälkeen vaatetin sen mitä vaatetin ja koira pissille.

Hera sohvannurkassa

Mutta kun tämä parin kilon karvaleili oli niin hienotunteinen, ettei halunnut herättää meitä. Se hiipi hiljaa, tyhjensi rakon, minkä jälkeen oli kevyt olo pomppia makuuhuoneen ovella olevaa porttia vasten. Herätkää.

Onneksi se pikkuhiljaa jätti tämän tavan. Tai no joo…

Pari kertaa on käynyt niin, kun tällä terrierinperkeleellä on uhma päällä, että se tuijottaa haastavasti, minkä jälkeen se tassuttelee pari askelta jonkin maton luo, nostaa jalkaansa ja likistää pissat, keskelle mattoa. Puolustukseksi sanottakoon, että tätä tapahtui muistaakseni kahdesti ja toisella kerralla olin niin hereillä, että karjuin kaikki painokelvottomat sanat samalla kun se näin teki, minkä jälkeen uhmakuseskelua ei ole ollut.

Jotain hyötyäkin Heran mielenkiintoisesta vessakäyttäytymisestä on: meidän ei koskaan tarvitse katsoa ikkunasta tai lämpömittarista, onko ulkona kylmä tai sataako tai onko ylipäätään niin sanottu koiran ilma. Sen tietää siitä, että Hera on käynyt väkertämässä pienet kakat joko eteiseen tai työhuoneen nurkkaan. Uusimpana ilmiönä on juuri talvikelillä se, että se aamupalan jälkeen käy pissillä eteisessä, vaihvihkaa, minkä jälkeen se kiireen vilkkaa kipittää takaisin sohvan lämpimään, huovan alle ja katsoo sieltä hyvin hämmästyneenä, että miten niin pitää mennä ulos, mä kävin jo.