Olin vasta vähän
toisella kymmenellä, mutta koiria oli mahtunut tuohon lyhyeen aikaan jo varsin
monta. Sattumien oikuista niiden vierailut perheessämme olivat jääneet
lyhyiksi.
Tämä ei näköjään
lannistanut perheemme koirahankinnoista päättävää tahoa, ja yhtenä päivänä
kotiimme tuotiin tiikerijuovainen bokserin narttupentu, Nitanova eli Nita.
Muistan, että se itki sydäntä särkevästi ensimmäiset yöt ja äitini nukkui sen
kanssa vierashuoneessa.
![]() |
Nita keskenkasvuisena pentuna |
Olin jo niin iso,
että sain käydä sen kanssa ulkona. Koiran kasvaessa lenkitin sitä pyörän
selästä, mikä kuulostaa aika hurjalta, sillä tuohon aikaan ei tunnetusti kukaan
käyttänyt esimerkiksi pyöräilykypärää. Säästyimme kuitenkin suuremmilta
haavereilta.
Rakkainta puuhaa
Nitan kanssa oli kesäisin optimistijollalla purjehtiminen ja talvisin hiihto.
Järven jäälle oli ajettu latuja ja niiden vieressä oli moottorikelkan jättämä
leveä jälki. Nitalla oli vetovaljaat ja minulla sukset. Se oli vauhdikasta
menoa. Matkan mittaa en enää muista, mutta päämäärämme oli aina eräs
hiihtomaja, josta ostin lämmintä kaakaota ja munkin. Minä join kaakaon ja Nita
söi munkin.
Lukioon
siirtyessäni perheemme muutti maalle. Nita sai lumpustella kylillä vähän miten
sattuu, joten tietäähän sen, mitä siitä seurasi. Se alkoi käyttäytyä
kummallisesti ja tehdä pesää. Eläinlääkäri sanoi, että kyse voi olla
valeraskaudesta, sillä koira ei vaikuttanut mitenkään pyöristyneen.
Sitten se alkoi synnyttää, se synnytti ja synnytti, mutta mitään ei tullut. Jossain
vaiheessa se antoi periksi. Se pani maate petiinsä ja vaikutti todella
sairaalta. Kului toista vuorokautta, kun sen peräpäästä ilmestyi esiin tassu.
Pelkkä tassu.
Eläinlääkärissä
koko kamaluus paljastui. Erittäin iso koira, joka oli nähty jolkottelevan
kylillä, oli toiminut sulhasena. Nitan kohdusta löytyi kuolleena yksi iso
pentu, joka oli alkanut hajota. Lääkäri sanoi, ettei se kokonsa puolesta olisi
mahtunutkaan syntymään ja että koira voidaan yrittää pelastaa leikkauksella,
kohdun poistolla, antibiootilla ja hyvällä onnella….
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti