Hamstrausta

Olimme kahta vuotta nuoremman sisareni kanssa mankuneet omia kotieläimiä, kuten marsu tai hamsteri. Vanhempani kuitenkin vastustivat vakaasti kaikenmaailman rottien, joiksi jyrsijät kotonamme luokiteltiin, ottamista.
Maltankoiran ja bokserin välissä perheessämme oli koiraton hetki ja saimme jollain ihme tavalla isämme ylipuhuttua. 70-luvun taittuessa uudelle vuosikymmenelle onnesta pakahtuvat sisareni ja minä tulimme kotiin eläinkaupasta mukanamme kaksi hamsterineitoa. Minun oli vaalean toffeen värinen ja nimesin sen Nyyrikiksi, mikä sittemmin lyheni Nyytiksi. Nyytin kaverina oli sisareni valko-beige Nöpö.
Häkistä huolimatta nämä yöllä puuhastelevat töpöhännät olivat mestareita karkailemaan. Vanhempani eivät arvostaneet lainkaan, kun joku tuijotti heitä kesken unien pienin pikisilmin yöpöydältä tai kun Nyyti oli nakertanut pitsireunuksen kaikkiin vaatekaapissa roikkuviin lattiaa viistäviin vaatteisiin.
Nöpö oli siitä vekkuli tyttö, että se vaihtoi sukupuolta varsin lyhyellä varoituksella. Meillä oli siis tyttö- ja poikahamsteri samassa häkissä eikä yllätyksiltä voinut välttyä. Onneksi olimme jo ohittaneet sen iän, jolloin uskotaan tarinaan haikarasta, sillä siinä olisi vanhemmilla ollut selittämistä.
Nöpön todellinen sukupuoli paljastui kuitenkin vasta, kun oli liian myöhäistä. Nyyti oli karannut jälleen kerran ja sitä etsittiin kaikkialta. Se oli piiloutunut pianon rakenteisiin eikä mitä ilmeisimmin nauttinut suurestikaan sormiharjoituksista, sillä se oli pannut vastasyntyneet poikasensa päiviltä.

Nyyti

Tämän jälkeen eristimme ne toisistaan, kummankin omaan isoon muovipaljuun.
Erään kerran vanhempani lupautuivat koiravahdiksi ja perhetuttujemme bokserirouva tuli meille hoitoon heidän ollessaan lomailemassa. Koulusta palattuani koin elämän järkytyksen, sillä koira oli tutustunut hamstereihimme vähän liiankin läheisesti. Nöpö oli kadonnut kuin tuhka tuuleen ja Nyyti löytyi limaisena klönttinä matolta.