Muutettuani kotoa
tunsin oloni yksinäiseksi ja kun näin lähikaupan ilmoitustaululla lapun
lahjoitettavista kissoista, otin kissanpennun, jonka nimesin Pirskatiksi.
Pirskatti oli
musta kolli, jonka annoin juosta vapaana töissä ollessani. Kerrostalon naapurit
tunsivat kissani, joten ne päästivät sen välillä sisälle porraskäytävään, jos
se naukui oven takana ja päinvastoin ulos, mikäli se niin halusi. Se oppi
nopeasti talon tavoille ja ilmestyi samalla kellonlyömällä joka päivä
kerrostalon alaovelle.
Eräänä päivänä
sitä ei näkynyt. Kävin huutelemassa pitkin iltaa. Olin jo luovuttamassa ja
menemässä nukkumaan, kun oven takaa kuului tuttu ääni.
Sisään ontui
kissa, jonka toinen korva repsotti ja kuonossa oli kunnon haava. Kollit olivat
tapelleet, mutta voittajaa en kyennyt päättelemään.
Pirskatti jäi
omille retkilleen aina silloin tällöin, kunnes se ei eräänä päivänä enää
palannutkaan. Oliko se jäänyt auton alle vai päättänyt jatkaa lainsuojatonta
elämää, tiedä häntä.
Tyylikkääseen
kissamaiseen tapaan tuo katti käväisi elämässäni, jätti lähtemättömät jäljet ja
teki näyttävän poistumisen.
kuvat: www.flikr.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti