Vaikka vaikutti
epätodennäköiseltä, että bokseri olisi nielaissut toisen hamstereista, se oli
silti varteenotettava vaihtoehto, koska muistaakseni Nöpöä ei koskaan löydetty.
Nyyti sen sijaan selvisi kuin ihmeen kaupalla koiran käsittelystä. Se makasi
silputusta vessapaperista kasatun keon sisällä viikon verran, liikkui vain, kun
se joi vieressä olevasta astiasta, ja söi, kun sille syötti jyviä. Bokserin
omistajat ostivat korvaukseksi kaksi uutta hamsteria, sillä Nyytin ennuste oli
kaikkea muuta kuin lupaava. Tälläkin kertaa eläinkaupasta vakuutettiin, että
hamsterit olivat tyttöjä, jotta ne voitaisiin sijoittaa samaan häkkiin Nyytin
kanssa.
 |
| Nyyti, Nöpö II ja Valtteri |
Sukupuolen
määrittäminen ei kaiketi ole helppoa hamstereiden ollessa pieniä tai sitten
eläinkaupan henkilökunnalta oli jäänyt juuri tuo jatkokoulutus käymättä, sillä
kaiken kaikkiaan Nyyti sai kolme poikuetta, joista kaksi se hoiti mallikkaasti.
Seuraavat pari vuotta kaikilla naapuruston lapsilla ja vanhempieni työkavereiden
lapsilla oli hamsteri. Isä polki pyörällä töihin repussaan pahvilaatikko, jossa
oli hamsterinpoikasia.
 |
| Tikkulaatikon kokoiset poikaset, parin viikon ikäisinä |
Jyrsijäkokeilumme
ei kuitenkaan alkanut ja päättynyt hamsterifarmiin. Maalle muutettuamme
sisareni hankki minikanin. Orvokki-neiti osoittautui nuoreksi kaniherraksi, ja
sitä alettiin kutsua Vokki-nimellä. Se sai seurakseen tuttavaperheemme ison
kesykanin Pimpulan, varsinaisen luppakorvan, jota perhe ei voinut pitää
allergian takia. Bokserimme Nita suhtautui kaikkiin karvaisiin kavereihinsa suurella
kiintymyksellä, eikä kaniemme koskaan tarvinnut pelätä henkensä puolesta.
Pimpula kuoli, kun
sen aika oli tullut täyteen kun taas Vokki joutui kohtaamaan kohtalonsa
silmästä silmään. Kettu tai supikoira, joita kumpiakin asusti lähistöllä, oli
livahtanut tallin auki jääneestä ovesta ja todennut pöydän katetuksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti