Ei tässä näin pitänyt käydä

Ensimmäinen lapsemme oppi seisomaan ja kävelemään Merryn turkissa roikkuen. Se antoi tyttäremme kiipeillä ylitseen eikä tehnyt elettäkään siirtyäkseen lattialta, jossa se rötkötti.

Sinä kesänä tapahtui kuitenkin jotain, mitä en ollut uskoa todeksi. Sain hirvittävän heinänuhan. Kävi ilmi, että olin allerginen vähän kaikelle ja koira tuntui pahentavan oireita. Kuljin yötä päivää nenä vuotaen ja silmät punaisina. Siivosimme makuuhuoneen todella huolellisesti ja estimme Merryltä pääsyn sinne. Oireeni helpottivat hieman, mutta oli selvää, että meidän olisi pohdittava Merryn tulevaisuutta.

Miten oli mahdollista, että tulin allergiseksi, minähän oli viettänyt koko elämäni koirien kanssa. Lisäksi matkan varrelle oli mahtunut neljä kissaa, hevonen, lampaita, pari kania ja iso kasa hamstereita. Lääkäri arveli, että lapsen saamisen jälkeen immuniteettini oli muuttunut jostain hormonaalisista syistä ja kehotti luopumaan koirasta. Nykyään trendi on vähän toinen, allergia ei automaattisesti tarkoita lemmikistä luopumista.

Raskain mielin teimme päätöksen, että Merrylle olisi löydettävä uusi koti, mikä onneksi saatiin järjestymään.