Eka kertaa pappia kyydissä

Minulla ei ollut kokemusta koiranomistajuudesta ja kaikesta siitä, mitä siihen liittyy. En esimerkiksi ollut koskaan kuullut, että jotkut koirat voivat olla paukkuherkkiä ja pelätä kovia ääniä. Autuaan tietämättömänä jätin Merryn tuoreen ihastukseni kaksioon ja lähdimme vastaanottamaan uutta vuotta. Asuntoon palatessa vastaan löi ripulin haju. Täysin kauhuissaan oleva koira kyyhötti nurkassa ja oli sitä ennen ulostanut ja oksentanut kaksion matot piloille.

Olimme kumpikin ollut tahollamme kavereidemme kanssa ja onnekseni tuleva mieheni tuli kotiin ennen minua, joten katastrofin jäljet oli siivottu minun palatessani. Tapauksesta kielivät narulla kuivuvat matot ja ilmassa leijuva haju.

Merry pelkäsi myös ukkosta. Seuraavana kesänä ukkosti epätavallisen paljon ja voimakkaasti. Olin tuoreiden appivanhempieni mökillä, jossa koira vietti ukkosten mellastaessa osan kesästä saunan alle kaivautuneena. Välillä lähdimme ajelulle ukkosrintaman lähestyessä, sillä autossa Merry tuntui viihtyvän ja olevan edes jotenkuten rauhallinen.

Merryä ei voinut pitää vapaana edes mökillä, sillä se nuohkasi naapureiden luona, mitä kaikki eivät arvostaneet, varsinkin, kun se teki yllätysvierailun iäkkään pariskunnan mökkiin, jossa heillä oli muutama rotukissa. Merryllä oli ollut hyvin hauskaa, kissoilla ei.

Ukkosten välissä se nautti olostaan pitkässä juoksuliinassa, jonka olimme virittäneet kahden puun väliin ja se sai käydä mielin määrin plutaamassa meressä. Se nautti rantamudassa kahlaamisesta ja kaislanjuurien nyhtämisestä. Varsinaisia uimalenkkejä se ei kuitenkaan harrastanut, vaikka siinä vettä rakastavia rotuja olikin.