lauantai 14. maaliskuuta 2015

Eihän noista ota selvää

Vierailulla käytyämme minun oli tyydyttävä odottelemaan lisätietoja siitä, mikä pentu meille tulisi. Muistona vierailustamme meillä oli vain muutama kuva. Suurin osa oli epätarkkoja, koska emme voineet käyttää salamaa, sillä pennut olisivat voineet säikähtää sitä, eikä se varmaankaan olisi ollut kovin hyvä pienten silmille. Onneksi kasvattaja otti kuvia pentueesta ja julkaisi niitä kotisivullaan, jossa oli pentukuvakansio, johon tulisi noin kuuden viikon ikäisistä pennuista naama- ja profiilikuvat ja ne esiteltäisiin niiden virallisilla kennelnimillä.
Me emme vieläkään tietäneet, mikä pentu meille tulisi, sillä kasvattaja oli sanonut meidän siellä käydessämme, että he halusivat tavata kaikki pennunostajat ja jutella heidän kanssaan siitä, millaisen tarpeeseen pentua on ajateltu ja mitä ajatuksia koirasta uudella omistajalla olisi. Joku panostaa näyttelyihin, toinen aktiiviharrastamiseen, kolmas haluaa kotikoiran. Yksi tästä pentueesta oli käsitykseni mukaan menossa diabeteskoiraksi, joten sopivimpien koirien ja perheiden yhdistäminen ei varmaankaan ollut se kaikista helpoin tehtävä. Kasvattajan mukaan vasta juuri luovutuksen kynnyksellä osasi parhaiten sanoa, mikä pennuista esimerkiksi olisi soveltuvin näyttelykoiraksi.
Nyt jäimme odottamaan tietoa siitä, mikä pennuista meille tulisi ja millaiset esittelykuvat verkkoon ilmestyisivät.
Olin niin malttamaton ja innoissani, että minun oli lähetettävä sähköpostia ja kysyttävä, milloin pennut olisi jaettu ja milloin kuvat tulisivat. Sain vastausviestin, että kuvat tulisivat viikon sisällä ja että meille muuttaisi lila pentu. Eli siis se narttu, jonka hännässä oli lilanvärinen tiplu. Avasin heti ottamani kuvat ja koetin tiirailla, näkyisikö jonkun pienen makkaran hännänpäässä tuon värinen tiplu, mikä sinänsä oli aivan hölmöläisen puuhaa, sillä kuvissa näkyi kasa pieniä tassuja ja nassuja ja häntiä. Ja vaikka olisin erottanutkin meille tulevan pennun, en olisi tästä tiedosta koostunut paljoakaan, sillä ne kaikki olivat tuossa kolmen, neljän viikon ikäisinä aika samannäköisiä pentulaatikon lattialla mönkiessään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti