Päivä sen
jälkeen, kun olimme käyneet katsomassa pentuja, soitin kasvattajalle ja sanoin,
että mikäli he meidät kelpuuttavat koiranpennun uusiksi ihmisiksi, ottaisimme
sen. Sovimme, että tulisimme hakemaan sitä torstaina, joka oli vapaapäivä
helatorstain osuessa sille viikolle.
Meillä oli vajaat
kaksi vuorokautta aikaa valmistella koiran tuloa. Tamppasin kaikki matot ja
rullasin ne pois. Jouduttaakseni ajan kulumista tein suursiivouksen, sillä
eihän sitä sitten enää ennättäisi, kun koira tulisi taloon. Keskiviikkoiltaan
mennessä olimme pesseet lattia ja ikkunat, mikä herätti suurta hilpeyttä
perheen parissa, sillä koira varmaankaan ei arvostaisi tätä panostusta
rahtustakaan. En lotkauttanut korvaani eri suunnilta sateleville hyväntahtoisille
naljailuille vaan jatkoin valmistautumistani pennun tuloon.
![]() |
Heran emä Nanni |
Sain
sähköpostiini kasvattajalta pentuoppaan, jossa lueteltiin, mitä kaikkea olisi
hyvä olla hankittuna ennen pennun tuloa. Olin päättänyt selvitä mahdollisimman
pienin kustannuksin, minkä vuoksi suuntasin läheisen ostosparatiisin
halpahalliin.
Löysin edullisen
pentupannan ja remmin, kynsisakset ja kuljetuslaatikon. Vintiltä kaivoin vanhan
sijauspatjan ja puuvillaisen, tummanruskean torkkupeiton. Leikkelin patjasta
kuljetuslaatikon pohjalle sopivan palan ja verhoilin sen peitosta
leikkaamallani kankaalla. Loput patjasta taitoin paksuksi pediksi, joka myös
sai verhokseen samaa kangasta. Nyt koiralla oli peti, eikä ollut maksanut
euroakaan.
kuva kasvattajalta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti