Yhtäkkiä tajusin,
että minulla ei ole mitään estettä koiran hankkimiselle. Vanhimmat lapset
olivat muuttaneet kotoa ja nuorinkin kävi jo yläkoulua. Kotoa löytyi
ajokortillinen lukiolainen, joten minun tai puolisoni ei tarvinnut viettää
iltoja autonratissa harrastuksiin ajamalla. Minulla oli vain aikaa ja huomasin
sohvautuvani pahan kerran. Jos koirasta ei mitään muuta saisi irti, niin
ainakin se irrottaisi takamukseni alustasta, johon se oli alkanut juurtua.
 |
| Mitä siellä edessä näkyy? |
Minulla oli
muutama ongelma selvitettävänäni ennen kuin asiassa voitaisiin edetä.
Ensinnäkin minulla ei ollut hajuakaan siitä, minkä rodun valitsisin, minulla
oli vain selkeä käsitys siitä, mitkä rodut eivät tulleet kysymykseen.
Toiseksi: halusin
olla vastuullinen koiranomistaja, joten hankintaa edeltäisi uppoutuminen
koulutukseen, kasvatukseen, hoitoon, rokotuksiin, ruokintaan, varusteisiin,
vakuutuksiin ja ties mihin. Raahasin kirjastosta kaikki löytämäni
koulutusoppaat ja hoito-opukset. Tämän lisäksi luin verkosta ohjeita ja
opastuksia toisensa perään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti