Mikäli ei tiedä,
mitä haluaa, on hyvä aloittaa määrittelemällä, mitä ei halua. Näin saa
valikoimaa rajattua edes jonkin verran.
Kennelliiton
sivuilta ja heidän pentuvälityksensä avulla aloin haarukoida mahdollisia
rotuja. Suljin pois kaikki kookkaat koirat (jollain tapaa tuntui, että mitä
isompi, sitä enemmän siinä on töitä...nyt tuo päätelmäni tuntuu melkeinpä
huvittavalta)
Karsin
mahdollisten ehdokkaiden joukosta kaikki puhtaasti metsästykseen suuntautuvat
lajit, sillä sellainen harrastaminen ei ollut meidän juttumme. Listalta
putosivat myös kaikista pienimmät koirakaverit.
Sisareni oli hiljattain
hankkinut perheeseensä koiran, ensimmäisen omansa. Heidän valintansa oli
yorkshirenterrieri, joka terrieriydestään huolimatta oli minusta selkeästi
kääpiökoira, jollainen tuntui liian pieneltä.
Jatkoin rotujen
rajaamista. Meillä oli miehen kanssa selkeät omat mielipiteemme siitä, mikä oli
suosikki ja mikä selkeästi valikoitui ei-listalle. Kauneushan on katsojan
silmissä ja ei käy kiistäminen, etteikö koiran ulkonäkö oli
luonteenominaisuuksien ohella tärkeä valintaperuste.
Välillä
keskustelumme muistuttivat sitä, kun lapselle piti valita nimi. Molemmilla oli
vahva näkemys siitä, mitkä nimet kuuluivat järkkymättömien inhokkien listalle.
Tähän ei löydy koskaan mitään järkiperustetta, vaan mielikuvat muotoutuvat
matkan varrella kohtaamiemme ihmisten perusteella. Jonkun nimen assosioi
entiseen luokkakaveriin, jota ei voinut sietää. Tai siihen koulun kauneimpaan
tyttöön. Jotkut nimet kuulostavat hassuilta, toiset taas herättävät kiusallisia
muistoja….
kuva: flikr-kuvapalvelusta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti