Ei ihan kaikki papanat kupissa

Hera söi pienenä penturuokaa, turvotettuna. Tai siis se oli turvottua penturuokaa, jota se ei suostunut syömään. Sen syömättömyys ratkaistiin sillä, että se sai nappulat kuivina, joko kädestä syötettynä tai lattialle viskottuna, sillä kupista se ei halunnut syödä. Vieläkin se nirsoilee, jos tarjoan sille jotain epämääräistä mössöä. Parhaiten uppoaa paistettu liha, paistettu lohi, raaka jauheliha ja sen omat nappulat. Jos jauhelihaan erehtyy sekottamaan raejuustoa tai ruokaöljyä, se tuijottaa sitä epäluuloisena ja koettaa varovasti napsia jauhelihan muruset sieltä joukosta.

Selma on toista maata. Tähän mennessä ainoastaan raaka lehtiselleri on jäänyt syömättä. Selman myötä olemme siiryneet osittain raakaruokintaan. Tämänhetkistä ruokalistaa voisi kutsua semi-barfiksi. Toisinaan koirat saavat teollisia nappuloita, joiden kohdalla koetan pitää huolen siitä, että ne ovat mahdollisimman korkealaatuisia.

Toinen tukipilari ruuassa on erilaiset mössöt, joita teen aina ison määrän ja pakastan. Perussotkuun tulee yrjölän puuroa, joka ällöttävästä nimestään huolimatta on varsin ei-ällöttävää. Siinä on riisiä, ohraa, hirssiä ja tattaria, jotka keitetään tai haudutetaan uunissa puuroksi. Tähän sekoitan raakaa jauhelihaa ja raastettuja porkkanoita. Tarjoilun yhteydessä ruokaan voi sitten lisätä muun muassa raejuustoa, raakaa kananmunaa, ruokaöljyä ja niin edelleen.

Reikiä nolla

Välillä ostan broileria, joka on suurta herkkua. Koirien rehuksi myytävät pakastetut siivet ja koivet ovat aika hintavia verrattuna siihen, että ihmisravinnoksi myytäviä koipireisipaloja saa noin neljäsosaan siitä hinnasta. Koipipalat lilluvat kuitenkin oranssissa marinadissa, mitä en syötä koirille enkä ihmisille. Ongelma on helppo ratkaista: liotan koipipaloja runsaassa kylmässä vedessä, minkä jälkeen huuhtelen ne huolellisesti juoksevan veden alla. Reiden ja koiven saa erilleen kunnolla vääntämällä ja runksauttamalla. Pakkauksen kolmesta isosta saa siis kuusi pienempää, joista Hera saa kerralla yhden pienen ja Selma saa kaksi isoa palaa. Luut, rustot ja liha katoaa parempiin suihin muutamassa minuutissa, minkä jälkeen Selma alkaa surkeana tuijottaa Heraa, joka yhä hitaasti nautiskellen nakertaa omaansa.

Toisin kuin yleisesti luullaan, raa’at luut, broileri mukaan luettuna, eivät ole vaarallisia koirille, sillä ne sulavat ja ovat joustavia. Jos ne kypsentää, ne pirstaloituvat purtaessa teräviksi tikuiksi, jotka voivat olla koiralle hengenvaarallisia. Olemme syöttäneet koirille raakoja luita ihan pienestä pitäen. Ainoa huono puoli niissä on se, että lattiat ja matot ovat ihan kuolassa, kun koira makaa nurskuttamassa luutaan. Ja yöllä saa juosta ulos, kun Selmalle iskee kakkahätä. Luita syötyään se kakkaa luukakkaa: kovia, kuin jauhetusta luusta puristettuja kananmunia, jopa neljä kertaa vuorokaudessa. Onneksi luiden syönnissä on paljon hyviä puolia: ne tarjoavat ohjelmaa ja viihdykettä, pökäleitä joutuu päkistämään jonkin veran, jolloin samalla tyhjenevät koiran anaalirauhaset lisäksi luiden nakertelu pitää hampaat terveinä ja hammaskiven poissa.