Vastakohdat täydentävät toisiaan

Selma oli alusta asti aivan Heran vastakohta, eikä pelkästään ulkonäkönsä perusteella. Ihan ensi tunneista terrierin ja labradorin luonteiden ja tavanomaisen käytöksen ero oli selkeästi havaittavissa. Siinä missä Hera oli oikukas ja ailahtelevainen ruuan suhteen koko ensimmäisen vuoden, Selma oli tyypillinen labradori, joka söi hyvällä ruokahalulla. Oltuamme ensimmäistä päivää kotona muutaman tunnin, annoin sille kasvattajalta mukaan saamani muutaman raakalihapullan, jotka seitsenviikkoinen pullea pentu söi suurella ruokahalulla. Seisoimme koko perhe sen ympärillä ihastelemassa, kuinka koira syö, sillä tuoreessa muistissa oli Heran nirsoilu. Selma nuoli kuppinsa puhtaaksi ja nukahti tyytyväisenä ja kylläisenä sen viereen.

Selma nukahti ruokakipon viereen

Vaikkakin Hera onkin ruvennut syömään hyvin ja haluaa ruokaa säännöllisesti kaksi kertaa päivässä tuijottamalla ruokakaapin ovea, ei se silti ole läheskään Selman kaltainen, jolle kelpaa kaikki mitä eteen kannetaan. Niin, paitsi raaka selleri, siitä se ei pitänyt.

Vieläkin Heralla on selkeitä suosikkiruokia. Kuivaruokapapanoiden täytyy olla määrätyn merkkisiä ja kokoisia, muuten se jättää ne kuppiin. Liharuuat se söisi mieluiten paistettuina, kun taas Selma hotkaisee raakana tarjotun lihan suurella nautinnolla. Jos annokseen on sekoitettu raaka kananmuna, ruokaöljyä, raejuustoa tai jotain muuta ihanaa, Selma aloittaa suun maiskuttelemisen ja huulien nuolemisen kuppia odotellessaan. Hera taas aavistaa, että nyt on joku sotkuannos tulossa, se kyräilee minua ja kuppia, kääntää minulle selkänsä ja tassuttelee mielenosoituksellisesti kauemmaksi kupista. Se panee maata lattialle ja jää tuijottamaan kuppiaan.

Yleensäkin on niin, että Hera odottaa, että Selma on hotkinut oman annoksensa, minkä jälkeen Hera astelee hitaasti kupilleen ja alkaa syödä. Se noukkii nappulan kerrallaan ja rouskuttaa ne yksitellen, hitaasti nautiskellen. Labradori saa tyytyä makaamaan metrin päässä, tuijottaen toisen ruokailua, kuolalammikon kasvaessa sen tassujen edessä. Välillä minusta tuntuu, että Hera tekee sen ihan vaan kiusalla.

Jos ruokakipossa on jotain, mikä ei russelineidille maistu, se jää tarkkailemaan kippoaan vähän matkan päästä. Joka kerta, kun Selma koettaa lähestyä kippoa, Hera syöksyy kuin kärppä kolosta ja murisee. Tämän jälkeen se peruuttaa ja jää tarkkailuasemiin. Tätä edestakaisin ryntäilyä ja asemasotaa saattaa jatkua hyvinkin kauan, kunnes Heran tarkkaavaisuus herpaantuu ja Selma syöksyy kupille, hotkaisee sen tyhjäksi ennen kuin kukaan ehtii reagoida. Vaikkakin Heran annos on sen kokoon suhteutettu, Selma vaikuttaa tyytyväiseltä, sillä sen käsityksen mukaan annokset ovat aivan liian pieniä ja niitä tarjoillaan aivan liian harvassa. Kun se on muutamassa sekunnissa tyhjentänyt kuppinsa ja istuu odottamaan lisää, sen katseesta on selkeästi luettavissa, että äskeinen annos oli vain maistelukappale, minkä jälkeen sen OIKEA annos tulisi tarjoilla. Valitettavasti sitä ei ole vieläkään kuulunut.