Ei nimi naista pahenna

Muistojoen Pernillalle olisi siis keksittävä nimi. Russelistamme Herasta piti alun perin tulla Juno, joka on roomalaisen mytologian ylin jumalatar. Mutta nimi ei miellyttänyt kaikkia perheenjäseniä, minkä vuoksi mieheni ehdotti Heraa, joka on ylin jumalatar kreikkalaisessa jumaltarustossa. Hera oli Zeuksen sisar ja vaimo, kostonhimoinen ja rankaiseva jumalatar, jonka suurin harmin aihe oli aviorikokset, etenkin oman puolison tekemät.

Koska oma suosikkini Juno jäi perheen äänestyksessä täpärästi kakkostilalle, aloimme pohtia, mikäli se olisi sopiva nimi tulevalle labradorillemme. Jotenkin se ei vain istunut suuhun, kun kokeilin, miltä sennimisen koiran kutsuminen tuntuisi. Pitäsikö huutaa ’Juunoo’ vai painottaa vain jälkimäistä tavua ’Junooo’. Oli siis keksittävä jokin muu nimi.

Selma 5 kk

Jotta saisimme mahdollisimman paljon valinnanvaraa, päätin kysäistä myös kavereiltani ehdotuksia nimeksi. Facebookissa heittämäni nimenehdotuskysely saikin paljon vastauksia, jotka kaikki olivat mukavia, kuten Hilda, Milla, Bella ja kennelnimestä lyhennetty Nilla. Suurimmalle osalle ehdotuksista tunnusomaista oli niiden pehmeys ja lempeys. Yksi kekseliäimmistä oli erään ystäväni ehdottama Andra, joka on kreikkalainen naisennimi. Nerokasta tässä ehdotuksessa oli se, että Herahan on kreikkalainen jumala ja se, että Andra tarkoittaa toisella kotimaisella ’toinen’ eli kuvastaisi siltäkin osalta hienosti tulevaa koiraa.

Aikaisemmin olin vakaasti sitä mieltä, että koiralle ei pitäisi antaa ihmisen nimeä. Mieleni on alkanut vähitellen muuttua, oletettavasti ihan siitäkin syystä, että olen tavannut paljon koiria, joilla on ihmisten nimiä. Eli kaikkeen tottuu. Hauskimpia tapauksia ovat olleet poikakoirat Esko, Paavo, Teppo ja Pentti. Niitä kantamassa on ollut veikeitä koiruleita, joille nimet todellakin ovat sopineet.

Yksikään mieheni kanssa pohtimistamme nimistä ei kuitenkaan tuntunut ihan täysosumalta, vaikkakin moni oli tosi kiva. Aloin jo tuskastua, sillä koiran luovutuspäivä läheni, eikä meillä ollut nimeä. Kunnes minulla välähti. Selma.

Ensimmäinen nimi, joka sai varauksettoman kannatuksen. Ainoa huono puoli siinä oli se, että se oli ihmisen nimi. Ehkäpä minun olisi luovuttava periaatteestani, sillä Selma tuntui ainoalta oikealta vaihtoehdolta.

Sieluni silmin näen edessäni pyylevän tädin, jolla on kasvoissa luomi, josta kasvaa kolme karvaa. Labradorimme saisi siis mitä osuvimman nimen, kun se aikuiseksi kasvettuaan olisi samanlainen pyylevä arvokas täti, jonka leuassa olevasta myhkyrästä törröttäisi muutama musta jouhi.