Värillä ei ole väliä

Kun olimme päättäneet hankkia toisen koiran, emme oikeastaan miettineet lainkaan sitä, etteikö se olisi labradori. Eniten päänvaivaa aiheutti ajankohta, sillä halusimme sen mahdollisimman lähellä loman alkamista, touko-kesäkuun vaihteeseen. Toinen seikka, johon myös oli otettava kantaa, oli koiran väri.

Labradorinnoutajia on kolmea väriä: perinteisten mustan ja keltaisen rinnalle on noussut ruskea, joita vielä muutama vuosi sitten näki todella harvoin. Nyt väri on alkanut yleistyä. Ruskeaa väriä kutsutaan maailmalla suklaaksi, meillä suomessa värin nimi on arkisempi maksanruskea.

Metsästyslinjaisissa ei käsittääkseni ole ruskeita, vaan tuo väri löytyy ainoastaan näyttelylinjaisista. En muista nähneeni kuin ohimennen ruskeaa labradoria, kaikki lapsuuteni koirat olivat joko mustia tai keltaisen eri sävyjä. Osa keltaisista oli melkein luonnonvalkoisia, toiset taas sävyltään paljon tummempia.

Meidän ruskea labradorimme 4 kk ikäisenä

Mieheni oli sillä kannalla, että se olisi musta, tai sitten keltainen. Itse haaveilin ruskeasta, varmaankin siksi, etten ollut sellaista nähnyt kuin kuvissa. Ja ruskea on minusta kaunis väri koiralle. Loppujen lopuksi totesimme, että ei sillä värillä ollut väliä, tärkeämpi seikka oli se, että koira olisi hyvältä kasvattajalta, hyvistä vanhemmista ja että se tulisi sopivana ajankohtana.

Sitten kävikin niin, että kaikki asiat loksahtivat paikoilleen, paitsi se tärkein, eli ajankohta. Meille oli varattuna ruskea narttupentu, hyvistä vanhemmista ja hyvältä vaikuttavalta kasvattajalta. Ainoa mutka matkassa oli se, että pentu olisi luovutusiässä jo huhtikuun puolessavälissä. Eli kesälomaan oli vielä aikaa. Meidän olisi löydettävä ratkaisu siihen, miten järjestelisimme työt, sillä pennun totutteleminen yksinoloon tulisi tapahtua pienin askelin, toisaalta haastetta lisäsi se, ettemme tienneet, miten Hera pentuun suhtautuisi. Pahimmassa tapauksessa niitä ei voisi jättää keskenään aikoihin.

Onneksi ratkaisu ongelmaan oli yhtä lähellä kuin itse ongelmakin. Nuorempi tyttäremme vietti juuri abikevättään, kirjoitukset olisivat ohi ja hän olisi päivät kotona lukemassa pääsykokeisiin. Näin ollen hän voisi kantaa päävastuun koirista meidän ollessamme töissä.

Laitoin heti sähköpostiviestin Muistojoen kenneliin, onnittelin pentujen syntymästä ja jäin odottamaan, että he vahvistaisivat varaukseni. Kahden päivän kuluttua kasvattaja soitti.