Selma oli alusta
asti aivan Heran vastakohta, eikä pelkästään ulkonäkönsä perusteella. Ihan ensi
tunneista terrierin ja labradorin luonteiden ja tavanomaisen käytöksen ero oli
selkeästi havaittavissa. Siinä missä Hera oli oikukas ja ailahtelevainen ruuan suhteen
koko ensimmäisen vuoden, Selma oli tyypillinen labradori, joka söi hyvällä
ruokahalulla. Oltuamme ensimmäistä päivää kotona muutaman tunnin, annoin sille
kasvattajalta mukaan saamani muutaman raakalihapullan, jotka seitsenviikkoinen
pullea pentu söi suurella ruokahalulla. Seisoimme koko perhe sen ympärillä
ihastelemassa, kuinka koira syö, sillä tuoreessa muistissa oli Heran nirsoilu.
Selma nuoli kuppinsa puhtaaksi ja nukahti tyytyväisenä ja kylläisenä sen
viereen.
 |
| Selma nukahti ruokakipon viereen |
Vaikkakin Hera onkin
ruvennut syömään hyvin ja haluaa ruokaa säännöllisesti kaksi kertaa päivässä
tuijottamalla ruokakaapin ovea, ei se silti ole läheskään Selman kaltainen,
jolle kelpaa kaikki mitä eteen kannetaan. Niin, paitsi raaka selleri, siitä se
ei pitänyt.
Vieläkin Heralla on
selkeitä suosikkiruokia. Kuivaruokapapanoiden täytyy olla määrätyn merkkisiä ja
kokoisia, muuten se jättää ne kuppiin. Liharuuat se söisi mieluiten
paistettuina, kun taas Selma hotkaisee raakana tarjotun lihan suurella
nautinnolla. Jos annokseen on sekoitettu raaka kananmuna, ruokaöljyä,
raejuustoa tai jotain muuta ihanaa, Selma aloittaa suun maiskuttelemisen ja
huulien nuolemisen kuppia odotellessaan. Hera taas aavistaa, että nyt on joku
sotkuannos tulossa, se kyräilee minua ja kuppia, kääntää minulle selkänsä ja
tassuttelee mielenosoituksellisesti kauemmaksi kupista. Se panee maata
lattialle ja jää tuijottamaan kuppiaan.
Yleensäkin on
niin, että Hera odottaa, että Selma on hotkinut oman annoksensa, minkä jälkeen
Hera astelee hitaasti kupilleen ja alkaa syödä. Se noukkii nappulan kerrallaan
ja rouskuttaa ne yksitellen, hitaasti nautiskellen. Labradori saa tyytyä
makaamaan metrin päässä, tuijottaen toisen ruokailua, kuolalammikon kasvaessa
sen tassujen edessä. Välillä minusta tuntuu, että Hera tekee sen ihan vaan
kiusalla.
Jos ruokakipossa
on jotain, mikä ei russelineidille maistu, se jää tarkkailemaan kippoaan vähän
matkan päästä. Joka kerta, kun Selma koettaa lähestyä kippoa, Hera syöksyy kuin
kärppä kolosta ja murisee. Tämän jälkeen se peruuttaa ja jää tarkkailuasemiin.
Tätä edestakaisin ryntäilyä ja asemasotaa saattaa jatkua hyvinkin kauan, kunnes
Heran tarkkaavaisuus herpaantuu ja Selma syöksyy kupille, hotkaisee sen
tyhjäksi ennen kuin kukaan ehtii reagoida. Vaikkakin Heran annos on sen kokoon
suhteutettu, Selma vaikuttaa tyytyväiseltä, sillä sen käsityksen mukaan
annokset ovat aivan liian pieniä ja niitä tarjoillaan aivan liian harvassa. Kun
se on muutamassa sekunnissa tyhjentänyt kuppinsa ja istuu odottamaan lisää, sen
katseesta on selkeästi luettavissa, että äskeinen annos oli vain
maistelukappale, minkä jälkeen sen OIKEA annos tulisi tarjoilla. Valitettavasti
sitä ei ole vieläkään kuulunut.
