Dogs behaving badly...or not

Hera ja Selma eivät ole yksiselitteisesti joko niin tai näin. Välillä ne siis tottelevat ja osaavat käyttäytyä. Toisinaan sitten taas ei.

Niin

kuin viimeksi koirapuistoon mennessäni. Minulla on tapana aukaista takaluukku ja irrottaa talutushihnat. Heran ja Selman pitää istua paikoillaan ja odottaa lupaa. Katson tarkasti joka suuntaan, ettei missään näy ketään, minkä jälkeen ne saavat kirmata muutaman kymmenen metriä portille, jossa ne odottavat innokkaina sisään pääsyä, etenkin, jos sen toisella puolella odottaa joku nelijalkainen kaveri yhtä innokkaana.

Puiston läheisyyteen oli pysäköity uudehko pakettiauto ja näin, että puistossa oli koira. Hyvä, niinpä Heran ja Selman saattoi päästää autosta puiston portille. Tuumasta toimeen. Lukitsin auton ja kiiruhdin niiden perään, vaikka mihinkä ne siitä lähtisivät, kun portin takana odotti innokas kaveri, nuori dobermanniuros. Selma kuitenkin nuuhkaisi ilmaa, pyörähti ympäri ja oli parilla loikalla pakettiauton toisella puolella, jossa se hyppäsi tavaratilaan avoimesta sivuovesta. Sisältä kuului kamala kiljunta. Olin vain viitisen metriä puiston portilta, joten harpoin perille, avasin portin ja päästin Heran sisään. Samalla näin, että puistossa istuva mies kuului romanivähemmistöön. Mies viittilöi, että se toinen koira meni autoon.

Kiersin pakun toiselle puolelle, ääntä kohti. Sisällä tavaratilan perukoilla istui upeaan kansallispukuun pukeutunut nainen syömässä voileipää. Ja Selma, joka oli käynyt mitä ilmeisimmin nenänsä ja pohjattoman vatsansa ohjaamana koettamassa onneaan.

Aina ei koiriaan onneksi tarvitse hävetä. Nuorempi tyttäreni on kesätöissä vanhainkodissa osastolla, jossa koiravierailut ovat odotettu kohokohta. Tyttäreni ehdotti minulle, että hän veisi joku päivä koirat töihin. Epäröin aluksi hieman, sillä näin sieluni silmin, kuinka Hera painaa kuin herhiläinen ympäri osastoa suussaan jokin varastettu tavara ja Selma tervehtii kaikkea ja kaikkia hyppimällä heitä vasten. Annoin periksi, kun tytär vakuutti hallitsevansa tilanteen. Ja niin hän tekikin.

Heran ja mamman yhteinen hetki

Koirien vierailu oli niin suuri menestys, että ne ovat käyneet siellä jo kolmesti. Jotkut asukkaista pelkäävät, minkä koira vaistoaa ja jättää heidät rauhaan. Monilla taas on ollut koira, minkä vuoksi he nauttivat nelijalkaisten vierailuista. Hera istuu topakasti sylissä kyydissä, kun pyörätuolissa olevaa mummoa työnnetään pitkin käytävää. Selma istuu kärsivällisesti vieressä, kun vanhuksen käppyräiset sormet hiljaa silittävät sen pehmeitä luppakorvia. Tytär laittaa koirat tekemään niiden osaamia temppuja, mikä sai erään rouvan taputtamaan käsiään ja melkein tikahtumaan naurusta.

Vierailun päätteeksi tyttäreni vei Heran erääseen huoneeseen, jonka asukkaalla hän tiesi joskus olleen koiran. Hän laski sänkyä alas ja Hera loikkasi siihen. Tyttäreni kertoi minulle, että hän ei ole koskaan nähnyt mitään kasvonilmeitä tämän sängyssä silmät kiinni makaavan vanhuksen kasvoilla ja että tämä on jo aikoja sitten siirtynyt sellaiseen maailmaan, johon meillä ei ole pääsyä. Tytär otti jäykistyneestä kädestä kiinni ja nosti sen Heran niskaan ja silitti koiraa selästä vanhuksen kädellä. Yhtäkkiä ohuet huulet kiristyivät hymyntapaiseen. Tyttäreni päästi pelkästä ällistyksestä irti kädestä ja koirasta, jolloin Hera varovasti tunnustellen askelsi vanhuksen pään luo, painoi kuonolla tätä poskeen ja nuolaisi varovasti. Hymy levisi vanhuksen kasvoille.

ps, kuva otettu henkilön luvalla...

Maailman isoin munakas

Selma ja Hera kun Selma oli vasta kuoriutunut

Riippuen vähän, mistä ja mitä lukee, kananmunan syöttäminen koiralle on joko suositeltavaa tai sitten ei. Lähinnä kai kyse on valkuaisesta, jonka ei ainakaan raakana katsota olevan koiralle terveellistä. Keltuainen sen sijaan on mitä parhainta ravintoa. Monet ruoka-asiantuntijat kuitenkin sanovat, että ei siitä valkuaisesta niin paljoa haittaa ole, etteikö keltuaisen terveysvaikutukset sitä kumoaisi. Hera oli aika pieni, kun annoin sille ensimmäisen kananmunan. Raakana ja kokonaisena. Herasta tämä oli mitä oivallisin leikki. Se pallotteli kananmunalla ihmetellen, mikä se oli. Se pyöritteli sitä lattialla ja koetti ottaa suuhunsa. Lopulta se siinä onnistui, minkä jälkeen muna putosi lattialle. Kuoreen tuli halkeama, josta se sitten lipitti lattialle leviävän sisuksen parempiin suihin. Nykyään, kun annan sille kananmunan, sitä pitää vahtia haukan lailla, sillä se juutas nappaa sen munan suuhunsa ja kipittää kiireen vilkkaa keittiöstä esimerkiksi sohvaan. Kokemuksesta voin sanoa, että sohvakankaan hoito-ohjeissa ei mainita kananmunan olevan sille mitenkään loistava hoitoaine. Tästä viisastuneena annan nykyään munan valmiiksi rikottuna, kupista. Selman kasvattaja vinkkasi, että kuoret ovat oiva kalkin lähde. He syöttävät kuivattuja ja murskattuja kuoria ihan alusta asti, ruokaan sekoitettuna. Selma syö hyvällä ruokahalulla kuppiin rikki päksäistyt munat kuorineen kaikkineen. Munat ovat helppo, edullinen ja terveellinen lisä koiran ruokaan. Mikäli koira sattuu tykästymään tähän tarjontaan, voi omistaja tyytyväisenä todeta kotiinsa muutaneen aidon munarosvon. Tässä päivänä eräänä olin jättänyt pöydälle tusinan munan kennon. Saunasta palattuamme vastassa oli tyytyväinen labradori ja keittiön lattialla pilppeeksi puuhasteltu kenno. Ja joitakin yksittäisiä valkoisia kuorenkappaleita. Siinä kaikki, mitä tusinasta oli jäljellä. Tapaus ei kuitenkaan vedä vertoja sille maailman isoimmalle munakkaalle, jonka Selma askarteli erään kerran. Ovellamme käy säännöllisin väliajoin vihanneksia ja juureksia kauppaava mies. Aina silloin tällöin hänellä on pakettiautossaan päivää aikaisemmin munittuja munia. Koska noin tuoreet munat säilyvät kuukausia, minulla on tapana ostaa 3-4 kennoa, joissa jokaisessa on 30 munaa. Kaupat tehtyämme jätin kennot verannan pöydälle ja unohdin ne sinne. Siinä sitten olohuoneen sohvassa kahvia juodessani ihmettelin, mikä hemmetin räsähdys eteisestä kuului. Selma oli vetänyt ylimmän kennon ja siinä mukana vähän seuraavastakin verannan lattialle, jossa oli valtava 40 munan munakas. Lattiaa peittää todella paksu matto, joka eristää ihanasti talvella. Tuosta todella paksusta karvamatosta keltuaisvalkuaisen siivoaminen ei käynytkään ihan käden käänteessä. Saatuani lopultakin sotkun siivottua heittäydyin takaisin sohvaan jatkamaan keskeytynyttä kahvitteluani. Silmäkulmastani näin, kuinka eteisestä kipitti tyytyväisen näköinen russeli. Hera tassutteli keskelle olohuoneen mattoa ja pudotti suustaan munan, joka meni rikki. Se oli löytänyt jonnekin kierineen munan, joka oli minulta jäänyt huomaamatta. Sen maton siivoaminen kävi onneksi vähän sutjakkaammin. Tahran kuivuttua matto oli entisellään, toisin kuin verannan matto, joka kuivui rapeaksi piikkimatoksi.

Ei mennyt kuin siinä yhdessä ruotsinkielisessä kotoiluohjelmassa

Aina välillä tulee juttua koiranomistajien välillä siitä, mitä kunkin koira tekee ja jättää tekemättä. Moni on siitä ylpeä, ettei koira ole tehnyt mitään tuhojaan. Toiset taas hypettävät sillä, kuinka paljon koira on tuhonnut. Vähän niin kuin armeijajutut: mitä kamalampi ilma oli, mitä v-mäisemmät kapiaiset ja mitä kivuliaammat rakot ja hiertymät, sitä hienompaa leirillä oli, vaikkei se silloin paljoa naurattanut.

Alaportaan kulma, jonka Hera nakersi, Selma levyttää

Minultakin on kysytty, onko meillä tuhottu mitään, sillä russelit voivat olla touhutätejä yksin ollen ja labradorit ovat tunnetusti täystuhoja, jos sellainen yksilö kohdalle sattuu. Yleensä sanon, että ei mitään suurempaa, sillä ei niitä oikeastaan ole paljoa ollut. Paitsi kun rupeaa ihan tarkasti miettimään, niin itse asiassa meillä on syöty muutama dvd-levy, tai siis niiden kuoret ja pari kirjaa on maistunut. Etenkin vanhemmat niteet, joiden paperi tai joku sodanaikainen liima on ollut Selmasta vastustamatonta. Hera teroitti hampaitaan niiden vaihtuessa, jolloin kaikkialla oli nakerruksen jälkiä, kuten esimerkiksi alaportaan kulmassa. Pahin vahinko taisi olla se, kun se napsaisi poikki tietokoneen laturin johdon. Jäi viimeiseksi nakerretuksi johdoksi, sillä se tärskäisi sen verran, että sen jälkeen ovat johdot saaneet olla rauhassa.

Selma harrasti muuta jännää: se saattoi olla kotona työpäivän ajan tekemättä mitään, mutta auta armias, jos käväisin kotona, pissitin koirat ja ajattelin piipahtaa vajaan vartin lähikaupassa. Tuona aikana se söi minun lempimokkasiinini. Ja yhdet avokkaat. Omaa tyhmyyttäni, kun jätin kengät esille. Vain hetkeksi.

Selman koko on tietenkin ollut edesauttamassa tuhoja: koska se takajaloille nousemalla yltää pöydälle, on kotiin tultuamme lattialta löytynyt muun muassa pianon päällä ollut käsityökori lankoineen, lipaston päällä ollut häälahjaksi saatu iso hedelmäkulho pirstaleina (6 banaania kuorineen Selman vatsassa), kaikki mökille mukaan ajatellut sämpylät, koiranruuat jne. Eniten taisin säikähtää, kun Selma oli komunnut hyllystä purkin, jossa oli varmaan tuhat kumilenksua ja toisen kerran saanut ompelukorista neulatyynyn. Ei siinä vielä mitään, jos kakka tulee kuminauhan jatkeena kuin benji-hyppääjä, mutta ne neulat. Ja tietenkin meidän joulusuklaat, joita Selma onnistui mutustamaan aikamoisen määrän, ennen kuin yöllä tajusimme, mikä ihmeen meteli kämpässä on.

Selman kaluama tuolin käsinoja

Aineellisesti suurimpina yksittäisinä tuhoina mainittakoon ostohetkellä varsin hintavat nojatuolimme, joiden puisiin käsinojiin Selma pienenä teroitti hampaitaan. Se nukkui tuolissa ja kalusi niitä unien lomassa.

Ai niin, ja se kerta, kun lähdin käväisemään postissa. Sinne kävellessäni (matkaa kotiovelta 150 metriä) vanhin poikani soitti ja kertoi, että hänen pyöränsä oli varastettu. Ehdin hädin tuskin lopettaa puhelun, kun kännykkä soi uudelleen. Keskimmäinen poika soitti kertoakseen, että autostani, jota hän lainasi, oli pettänyt käsijarru. Hän oli pysäköinyt sen tyttöystävän vanhempien talon eteen kadulle, jyrkähköön mäkeen. Naapuri tuli keskeyttämään heidän kahvituksensa kertomalla, että auto oli valunut koko mäen heidän pihalleen ja pysähtynyt puuhun. Käännyin kannoillani ja palasin kotiin, lähteäkseni paikan päälle. Kotiovella vastassa oli iloinen Selma suussaan se vähä, mikä silmälaseistani oli jäljellä. Aurinkoisen kelin sokaisemana olin lähtenyt matkaan aurinkolaseissani ja ajattelemattomuuttani jättänyt lasini eteisen pöydälle.