Maailman isoin munakas

Selma ja Hera kun Selma oli vasta kuoriutunut

Riippuen vähän, mistä ja mitä lukee, kananmunan syöttäminen koiralle on joko suositeltavaa tai sitten ei. Lähinnä kai kyse on valkuaisesta, jonka ei ainakaan raakana katsota olevan koiralle terveellistä. Keltuainen sen sijaan on mitä parhainta ravintoa. Monet ruoka-asiantuntijat kuitenkin sanovat, että ei siitä valkuaisesta niin paljoa haittaa ole, etteikö keltuaisen terveysvaikutukset sitä kumoaisi. Hera oli aika pieni, kun annoin sille ensimmäisen kananmunan. Raakana ja kokonaisena. Herasta tämä oli mitä oivallisin leikki. Se pallotteli kananmunalla ihmetellen, mikä se oli. Se pyöritteli sitä lattialla ja koetti ottaa suuhunsa. Lopulta se siinä onnistui, minkä jälkeen muna putosi lattialle. Kuoreen tuli halkeama, josta se sitten lipitti lattialle leviävän sisuksen parempiin suihin. Nykyään, kun annan sille kananmunan, sitä pitää vahtia haukan lailla, sillä se juutas nappaa sen munan suuhunsa ja kipittää kiireen vilkkaa keittiöstä esimerkiksi sohvaan. Kokemuksesta voin sanoa, että sohvakankaan hoito-ohjeissa ei mainita kananmunan olevan sille mitenkään loistava hoitoaine. Tästä viisastuneena annan nykyään munan valmiiksi rikottuna, kupista. Selman kasvattaja vinkkasi, että kuoret ovat oiva kalkin lähde. He syöttävät kuivattuja ja murskattuja kuoria ihan alusta asti, ruokaan sekoitettuna. Selma syö hyvällä ruokahalulla kuppiin rikki päksäistyt munat kuorineen kaikkineen. Munat ovat helppo, edullinen ja terveellinen lisä koiran ruokaan. Mikäli koira sattuu tykästymään tähän tarjontaan, voi omistaja tyytyväisenä todeta kotiinsa muutaneen aidon munarosvon. Tässä päivänä eräänä olin jättänyt pöydälle tusinan munan kennon. Saunasta palattuamme vastassa oli tyytyväinen labradori ja keittiön lattialla pilppeeksi puuhasteltu kenno. Ja joitakin yksittäisiä valkoisia kuorenkappaleita. Siinä kaikki, mitä tusinasta oli jäljellä. Tapaus ei kuitenkaan vedä vertoja sille maailman isoimmalle munakkaalle, jonka Selma askarteli erään kerran. Ovellamme käy säännöllisin väliajoin vihanneksia ja juureksia kauppaava mies. Aina silloin tällöin hänellä on pakettiautossaan päivää aikaisemmin munittuja munia. Koska noin tuoreet munat säilyvät kuukausia, minulla on tapana ostaa 3-4 kennoa, joissa jokaisessa on 30 munaa. Kaupat tehtyämme jätin kennot verannan pöydälle ja unohdin ne sinne. Siinä sitten olohuoneen sohvassa kahvia juodessani ihmettelin, mikä hemmetin räsähdys eteisestä kuului. Selma oli vetänyt ylimmän kennon ja siinä mukana vähän seuraavastakin verannan lattialle, jossa oli valtava 40 munan munakas. Lattiaa peittää todella paksu matto, joka eristää ihanasti talvella. Tuosta todella paksusta karvamatosta keltuaisvalkuaisen siivoaminen ei käynytkään ihan käden käänteessä. Saatuani lopultakin sotkun siivottua heittäydyin takaisin sohvaan jatkamaan keskeytynyttä kahvitteluani. Silmäkulmastani näin, kuinka eteisestä kipitti tyytyväisen näköinen russeli. Hera tassutteli keskelle olohuoneen mattoa ja pudotti suustaan munan, joka meni rikki. Se oli löytänyt jonnekin kierineen munan, joka oli minulta jäänyt huomaamatta. Sen maton siivoaminen kävi onneksi vähän sutjakkaammin. Tahran kuivuttua matto oli entisellään, toisin kuin verannan matto, joka kuivui rapeaksi piikkimatoksi.