I’m listening

Jossain vaiheessa huomasin vierailevani varsin taajaan Jack Russell –rodusta kertovilla sivuilla. En voi kiistää, etteikö rakastamani televisiosarja radiopsykiatri Frasierista olisi vaikuttanut asiaan. Frasierin luokse muuttaneen isän kylkiäisenä miehen elämään astui Eddie-koira. Tuo vekkuli otus oli samanaikaisesti pieni ja iso koira. Se oli lyhytkarvainen, mutta ihanan ruokkoamattoman näköinen.

Hera vastasyntyneenä

Kennelliiton pentuvälityksessä oli aivan kotikuntani liepeillä kasvattaja, jolla oli jäljellä kaksi narttupentua, toinen myynnissä ja toinen sijoitukseen. Elimme maanantaita, toukokuun 6. päivää, ja pentujen luovutus oli käsillä, ne olivat juuri kahdeksanviikkoisia. Rohkaisin mieleni ja kysyin kuin ohimennen mieheltäni, lähtisikö hän kanssani katsomaan pentuja ja myöntävän vastauksen saatuani soitin ja kysäisin, saako pentuja tulla katsomaan.

Idyllisessä maalaismaisemassa olevan omakotitalon ovella meitä oli vastassa iloinen nuori nainen ja hänen miehensä. He kutsuivat meidät sisälle, josta kuului innokas haukunta. He kertoivat, että haukkuja oli heidän koiransa, joka oli suljettu oven taakse, se kun oli sen verran innokas herra. Saimme tervehtiä pentujen isoäitiä, joka oli ketterä ja nuorekas russelirouva. He kertoivat, että pentujen emää emme valitettavasti voi nähdä, sillä se ja pennut on vierotettu toisistaan.

Vasta jälkikäteen luin netistä, miten vastuullinen kasvattaja esittelee kotinsa ja pentunsa. Pentujen katsojan pitää kiinnittää huomiota tilojen siisteyteen, koirien kuntoon ja iloisuuteen ja esimerkiksi saatava pyydettäessä nähdä kasvattajan muita koiria ja mahdollisuuksien mukaan pentujen emä.

Nämä ihmiset toimivat oppikirjan mukaan, aivan kuin heillä olisi ollut tsekkauslista päässä, mitä pitää muistaa sanoa ja kertoa. Tämän tajutessani tunsin tajusin, että nämä ihmiset todellakin tietävät, mitä tekevät ja tekevät sen ylpeydellä.

kuva: kasvattajalta

Voihan sen nähdä näinkin

Tässä kaiken syvällisen ja vakavan pohdiskelun vastapainona välipalaksi hieman pilke silmäkulmassa kirjoitettua pohdiskelua:

http://tahatonta.blogspot.fi/

Valitsemisen sietämätön mahdottomuus

Pienten ja keskikokoisten koirien määrä supistui, kun lähdin tarkastelemaan niitä turkinhoidollisin perustein. En halunnut pitkäkarvaista koiraa, jota joutuisi harjaamaan ja pesemään. Näin silmissäni marraskuiset loska- ja kurakelit. En myöskään kokenut omakseni koiraa, jota joutuisi trimmaamaan säännöllisesti. Pystykorvaiset koirat eivät olleet mieheni mieleen, vaikkakin hän sittemmin osoittautui suureksi susikoirien ihailijaksi. Hellyttäväkasvoiset rodut, kuten spanielit, olivat myös sellaisia, että ne eivät tuntuneet omimmilta. Välillä tuntui, että maailmassa ei ollutkaan koiraa, joka näyttäisi siltä, että se olisi meidän koiramme. Miehen mielestä ongelma piili myös siinä, että minä olin selkeästi suuntautunut pienen koiran hankintaan ja hänestä ne eivät olleet kuin koirien kaltaisia tuotteita. Koiran piti olla kunnon koira.

Hera ja nalle

Jaaha. Annoin piut paut niille kommenteille. Koira olisi minun koirani ja minä kantaisin siitä kaiken vastuun. Jo alun perin olimme sopineet, että kaikki ulkoilu olisi minun tehtäväni. Mikäli en olisi valmis heräämään vuoden jokaisena päivänä kelissä kuin kelissä viemään sitä ulos, koiraa ei hankittaisi. Jollain tapaa tämä ehdottomuus tuntui minusta reilulta. Enpähän ainakaan ottaisi koiraa heppoisin perustein kuvitellen, että voin nauttia siitä silloin, kun minulle sopii ja tylsänä hetkenä joku muu veisi sen ulos.

Tunsin kasvaneeni vastuulliseen koiranomistajuuteen muutaman viikon aikana. Tajusin myös, että minulla ei ollut mitään epärealistista kuvaa koiran omistajuudesta, mikä sai minut tuntemaan eräänlaista ylpeyttä, ehkäpä minä todellakin uskoin onnistuvani ja olisin riittävän valmis koiran omistajaksi.

Julistaessani tätä vakain aikein miehelleni huomasin hänen huvittuneisuutensa. Miten olinkaan voinut epäillä, etten pärjäisi koiranpennun kanssa kasvatettuani viisi lasta.

Nolouden punan karehtiessa naamallani tajusin, että olin ehkä antanut koira-ajatuksen kasvaa yli järkevien mittasuhteiden. Oli aika tehdä päätös.