Puttin’ on the Ritz

Maalle muutto tarkoitti perheemme osalta sitä, että mikään ei varsinaisesti eronnut kaupunkiasumisesta muuten kuin siinä, että kaikkialle oli yhtäkkiä pitkä matka ja linja-auto kaupunkiin kulki aamun koitteessa, heti lypsyn jälkeen ja takaisin pääsi alkuillasta, vaikka matkaa keskustaan ei ollut kuin parikymmentä kilometriä.

Vanhempani ostivat muutaman maatilan välissä olleen parin hehtaarin peltoniityn, joka sijaitsi korkeahkon mäen päällä. Tontin laelle rakennettiin yksikerroksinen talo, jonka päädyssä oli autotalli.

Kävimme sisareni kanssa ratsastamassa lähellä olevilla talleilla, jonka omistajan oli luovuttava yhdestä hevosestaan, sillä sen selkävaivat estivät sen käyttämisen ratsastuskouluhevosena. Äiti päätti ostaa Ritz-ruunan meidän käyttöömme, sillä hevonen oli säyseä ja lempeä ja kaikkea, mitä hevoselta toivoa saattoi.

Nyt talon päädyn tallissa asusti nelipyöräisen sijaan nelijalkainen menopeli, jonka seurana loikki kanimme Vokki ja Pimpula. Liikkuessaan karsinassa hevonen nosteli jalkojaan varovasti ja tarkisti aina, ettei kaneista kumpikaan jäänyt sen tallomaksi.

Maalaisromantiikkamme täydensi isäni unelma lammasfarmista. Kesäisin tuota rinteessä olevaa niittyä laidunsi lammaslauma, jota paimensi musta Eetu-pässi, joka oli niin ihmisrakas ja kesy, että se kulki perässämme sisällekin. Sille ei kuitenkaan parannut kääntää selkäänsä, sillä sen käsitys leikkimisestä oli kovaa vauhtia pukkaaminen sen komeilla, käyrillä sarvilla.

Lampaat kerittiin käsin ja minusta kehittyi taitava keritsijä, ja käyttelin sekä konetta että vanhanaikaisia keritsimiä vallan mainiosti. Villat lähetettiin kehräämöön ja paluupostissa saimme voimakkaasti lampaalle tuoksuvia lankavyyhtejä. Osa lampaista meni teuraaksi ja pakkanen täytyi lihasta ja lattiaa sekä tuoleja lämmittivät omien lampaiden taljat.

Lampaat olivat talven läheisen tilan navetassa ja kevättalvella oli karitsoimisen aika. Yksi uuhista sai kolmoset, joita se ei jaksanut hoitaa, jolloin nuo vastasyntyneet karitsat piti ottaa vierihoitoon.

Kylpyhuoneen lattialle levitettiin puhtaita olkia ja nuo kolme pientä määkijää viihtyivät hyvin lattalämmön sylissä. Ensimmäiset yöt vietin niiden seurana ruokkien niitä tuttipullolla muutaman tunnin välein. Niiden nimiksi tuli Otto, Wille ja Hertta, menneiden aikojen poliitikon Kuusisen ja hänen myös politiikassa kunnostautuneen tyttärensä innoittamina. Oliko kyse näiden henkilöiden ihailusta vai vanhempieni merkillisestä huumorintajusta, mene ja tiedä. 

kuva: creative commons flickr

Repullinen hamstereita ja jälkiruuaksi kani

Vaikka vaikutti epätodennäköiseltä, että bokseri olisi nielaissut toisen hamstereista, se oli silti varteenotettava vaihtoehto, koska muistaakseni Nöpöä ei koskaan löydetty. Nyyti sen sijaan selvisi kuin ihmeen kaupalla koiran käsittelystä. Se makasi silputusta vessapaperista kasatun keon sisällä viikon verran, liikkui vain, kun se joi vieressä olevasta astiasta, ja söi, kun sille syötti jyviä. Bokserin omistajat ostivat korvaukseksi kaksi uutta hamsteria, sillä Nyytin ennuste oli kaikkea muuta kuin lupaava. Tälläkin kertaa eläinkaupasta vakuutettiin, että hamsterit olivat tyttöjä, jotta ne voitaisiin sijoittaa samaan häkkiin Nyytin kanssa.

Nyyti, Nöpö II ja Valtteri

Sukupuolen määrittäminen ei kaiketi ole helppoa hamstereiden ollessa pieniä tai sitten eläinkaupan henkilökunnalta oli jäänyt juuri tuo jatkokoulutus käymättä, sillä kaiken kaikkiaan Nyyti sai kolme poikuetta, joista kaksi se hoiti mallikkaasti. Seuraavat pari vuotta kaikilla naapuruston lapsilla ja vanhempieni työkavereiden lapsilla oli hamsteri. Isä polki pyörällä töihin repussaan pahvilaatikko, jossa oli hamsterinpoikasia.

Tikkulaatikon kokoiset poikaset, parin viikon ikäisinä

Jyrsijäkokeilumme ei kuitenkaan alkanut ja päättynyt hamsterifarmiin. Maalle muutettuamme sisareni hankki minikanin. Orvokki-neiti osoittautui nuoreksi kaniherraksi, ja sitä alettiin kutsua Vokki-nimellä. Se sai seurakseen tuttavaperheemme ison kesykanin Pimpulan, varsinaisen luppakorvan, jota perhe ei voinut pitää allergian takia. Bokserimme Nita suhtautui kaikkiin karvaisiin kavereihinsa suurella kiintymyksellä, eikä kaniemme koskaan tarvinnut pelätä henkensä puolesta.

Pimpula kuoli, kun sen aika oli tullut täyteen kun taas Vokki joutui kohtaamaan kohtalonsa silmästä silmään. Kettu tai supikoira, joita kumpiakin asusti lähistöllä, oli livahtanut tallin auki jääneestä ovesta ja todennut pöydän katetuksi.

Hamstrausta

Olimme kahta vuotta nuoremman sisareni kanssa mankuneet omia kotieläimiä, kuten marsu tai hamsteri. Vanhempani kuitenkin vastustivat vakaasti kaikenmaailman rottien, joiksi jyrsijät kotonamme luokiteltiin, ottamista.
Maltankoiran ja bokserin välissä perheessämme oli koiraton hetki ja saimme jollain ihme tavalla isämme ylipuhuttua. 70-luvun taittuessa uudelle vuosikymmenelle onnesta pakahtuvat sisareni ja minä tulimme kotiin eläinkaupasta mukanamme kaksi hamsterineitoa. Minun oli vaalean toffeen värinen ja nimesin sen Nyyrikiksi, mikä sittemmin lyheni Nyytiksi. Nyytin kaverina oli sisareni valko-beige Nöpö.
Häkistä huolimatta nämä yöllä puuhastelevat töpöhännät olivat mestareita karkailemaan. Vanhempani eivät arvostaneet lainkaan, kun joku tuijotti heitä kesken unien pienin pikisilmin yöpöydältä tai kun Nyyti oli nakertanut pitsireunuksen kaikkiin vaatekaapissa roikkuviin lattiaa viistäviin vaatteisiin.
Nöpö oli siitä vekkuli tyttö, että se vaihtoi sukupuolta varsin lyhyellä varoituksella. Meillä oli siis tyttö- ja poikahamsteri samassa häkissä eikä yllätyksiltä voinut välttyä. Onneksi olimme jo ohittaneet sen iän, jolloin uskotaan tarinaan haikarasta, sillä siinä olisi vanhemmilla ollut selittämistä.
Nöpön todellinen sukupuoli paljastui kuitenkin vasta, kun oli liian myöhäistä. Nyyti oli karannut jälleen kerran ja sitä etsittiin kaikkialta. Se oli piiloutunut pianon rakenteisiin eikä mitä ilmeisimmin nauttinut suurestikaan sormiharjoituksista, sillä se oli pannut vastasyntyneet poikasensa päiviltä.

Nyyti

Tämän jälkeen eristimme ne toisistaan, kummankin omaan isoon muovipaljuun.
Erään kerran vanhempani lupautuivat koiravahdiksi ja perhetuttujemme bokserirouva tuli meille hoitoon heidän ollessaan lomailemassa. Koulusta palattuani koin elämän järkytyksen, sillä koira oli tutustunut hamstereihimme vähän liiankin läheisesti. Nöpö oli kadonnut kuin tuhka tuuleen ja Nyyti löytyi limaisena klönttinä matolta.