Kun Hera oli
saanut ensimmäisen rokotuksensa 12 viikon iässä, päätin heti tutustuttaa sen
mahdollisimman moneen koiraan ja tähän tarkoitukseen koirapuistot sopivat
vallan mainiosti. Kesää lukuun ottamatta, jolloin oleilemme mökillä, Hera on
saanut temmeltää koirapuistoissa melkein päivittäin.
Sen
ulkoiluttaminen on pikkuhiljaa muovautunut omaksi rutiinikseen. Aamulla hyppään
sängystä ja käytän sen pikaisesti pissalla talon kulmalla, useimmiten yöpaitasillani.
Tämän jälkeen pukeudun ja syön aamupalan, minkä jälkeen se pääsee uudelleen
ulos ja teemme lenkin, jonka pituus riippuu siitä, kuinka kiire on töihin ja
millainen sää on, sillä Hera ei viihdy ulkona sateella. Aamun ulkoilutuksen
tarkoituksena on, että se saa pissiä ja kakkia.
Töistä tullessani
teen samanlaisen lyhyehkön pikalenkin. Myöhemmin iltapäivällä on pitemmän
ulkoilun vuoro, tällöin käyn joko pitkällä kävelyllä tai ajan koirapuistoon ja
toivon koko matkan, että siellä olisi seuraa. Parhaimmat koirapuistokeikat
venähtävät reilusti toiselle tunnille.
Illalla on sitten
parit pissitykset, minkä jälkeen se nukkuu sikeästi koko yön.
 |
| Hera jakaa ulvovan mielipiteensä, tällä kertaa päiväsaikaan |
Paitsi kun
jostain kuuluu hälytysajoneuvon sireeni, jota on pakko haukkua, minkä jälkeen
auton ääneen vaiettua Hera nostaa kuononsa suoraan ylös ja ulvoo luita
viiltävästi muutaman kerran. Tämän lisäksi yöllä pitää haukkua, jos ulkoa
kuuluu jotain rapinaa. Pimeys on todella vaarallista.
Kesän taittuessa
kohti loppuaan ja iltojen pimetessä se istuu mökin verannan portaalla ja
tuijottaa pimeyteen. Valppaudesta kielii sen tanassa oleva häntä ja niskasta
hännänjuureen selkärangan suuntaisesti pörhölleen nostetut karvat. Yhtäkkiä se
murahtaa, sitä seuraa haukahdus, jonka kaiku toistaa vastarannalta. Tähän
keskusteluun pitää tietenkin vastata, minkä jälkeen haukunta yltyy
kilpalaulannaksi kaiun kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti