Rubensilainen ihanne

Vaikka meillä ei koirille herkkuja syötetäkään ja ruuan laadusta ja määrästä olen käsittääkseni aika tarkka, ovat ne kuitenkin aina saaneet jotain pientä. Koirankeksit ja muut herkut ovat pannassa, mutta sellaisia vuotaluita olen niille ostanut. Heralla riittää omassaan puuhaa joksikin aikaa, mutta Selma nakertaa omansa muutamassa minuutissa.

Ihmettelin tätä kovasti, kunnes totuus paljastui, ostamani vuotaluut eivät ole vuotaa nähneetkään, ne ovat jotain ihme puristemössöä, joka on pelkkiä tyhjiä kaloreita. Antaessani sellaisen koiralle on kuin itse söisin kokonaisen pitsan.

Tämä on juuri sopivan kokoinen makupala

Olen yrittänyt pitää ruokamääristä kiinni, sillä tiedän, että koiramme ovat niin poispilattuja, että ne saavat aina pienet juustonpalat, kun teemme voileipiä. Tai ylipäänsä mitä tahansa, niin ne saavat myös maistaa. Hera pienen palan ja Selma kokoonsa suhteutettuna vähän isomman. Näin ollen niiden saamat kalorit pysyisivät kutakuinkin kurissa.

Joulukuussa 2015 kasvattaja kävi taas tapansa mukaan tuomassa jouluterveiset ja ruokkoamassa Heran. Tässä yhteydessä kaamea totuus paljastui, onneksi ei päivääkää liian myöhässä: Hera oli lihava. Tai siis ei lihava, mutta hyvää vauhtia tukevoitumassa. Sille oli kyllä ruoka maistunut, mutta en kuvitellut sen lihoneen leikkauksen jälkeen muuten kuin vankistuneen sille kuuluviin mittoihin, kun se raukka oli niin laiha silloin pentuna, kun se ei aina suostunut syömään.

Minun silmääni (ja sormiini) Hera tuntui vain lihaksikkaalta ja näytti hyvinvoivalta. Kasvattaja sanoi, että sen rasva onkin piilossa vatsaontelossa ja sisäelinten ympärillä. Ja kylkiluitten päällä, jotka eivät kuulemma tuntuneet, ellei niitä oikein tunnustelemalla tunnustellut.

Ja jos en muuten uskonut, vaaka ei valehtele: Heran sisko painaa vajaat kuusi kiloa, Hera yli seitsemän. Totuuden nimissä sanottakoon kuitenkin, että Hera on sisartaan lihaksikkaampi, minkä kasvattajakin myönsi ja sanoi, että jos saisi sen painon alkamaan kuudella, kaikki olisivat tyytyväisiä. Tai siis kaikki muut paitsi Hera.

Tarkistin antamani ruokamäärän ja totesin, että kun puolentoista desin mitalla koettaa antaa puoli desiä nappuloita, helposti tulee antaneeksi 0,75 dl tai lähemmäksi desin. Ja kun tämä mittavirhe toistuu aaamuin illoin, ollaan tilanteessa, että koiraa saa enemmän kuin tarpeeksi. Koska en halunnut luopua pienistä juustonnokareista ja muista herkutteluista, päätin tarkistaa muun ruuan määrän. Eli nappulapurkkiin puolen desin mitta, jolla ruokaa annosteltaisiin. Yksi tasamitta aamuin illoin. Ja jos tuli raakaruokaa, jauhelihaa tarjoiltaisiin kahden pienen lihapullan verran.

Laihis aloitettiin siltä istumalta: kuppiin tasan puoli desiä nappuloita. Niitä ropisi kupin pohjalle muutama kymmenen. Hera söi ne hetkessä, minkä jälkeen se jäi etsimään loppua annostaan kupin ympäriltä. Pysyin kovana. Ja se kantoi tulosta: koira laihtui....