Uusi vuosi ja uudet kujeet

Kuten aikaisemmin olen pari kertaa maininnut, päätimme jo varhaisessa vaiheessa, että Heralle hankitaan kaveri. Tai ehkäpä Hera ei kaveria kaivannut vaan meitä ihmisiä vaivasi levoton pentukuume.

Heran yksivuotiskuva 11.3.2014

Puolustukseksi mainittakoon, että ei se toisen koiran hankinta-ajatus ollut mikään hetken päähänpisto tai joku haihatus. Eikä myöskään mikään ”pakko-saada-toinen koira”. Mielestämme harkitsimme asiaa perin pohjin ja osasimme myös perustella päätöstä järkevästi. Kaksi koiraa ei lisäisi työmäärää, vaan tuplaisi ilon. Niillä olisi seuraa toisistaan yksin ollessa ja kesällä mökillä ja muualla kirmailtaessa lajitoverin kanssa leikkiminen olisi varmasti mieluista. Perustelut kuulostivat varmaankin sivullisten korviin kaikkea muuta kuin järkeviltä ja harkituilta, sillä niihin reagoitiin huvittuneesti hymyilemällä, ilkikurisesti kulmia kohottamalla tai muuten vaan hellyyttävän säälinsekaisin ilmein. Onneksi me emme olleet vastaanottavia näille reaktioille, me näimme ja kuulimme vain sen, minkä halusimmekin: epäröimätöntä tukea ja kannustusta hienolle päätöksellemme.

Vaikeinta asiassa ei ollut koirarodun valinta vaan se malttamaton odottaminen, että Heralle kertyisi sen verran ikää, että kaverin voisi ottaa tekemättä suurempia mokia.

Olin jo jonkin aikaa lueskellut netistä toisen koiran hankinnasta ja suositeltavasta ikäerosta. Mielipiteitä oli laidasta laitaan. Iäkkäämmän koiran kaveriksi toisen hankinta saattoi olla kaikista haastellisinta. Ainoan koiran rooliin ja yksinolemiseen tottunut aikuinen koira ei välttämättä seuraa kaipaisi ja saattaisi kokea pennun tungettelijana. Ja jos koiralla oli korkean iän tuomia vaivoja ja kolotuksia, ei innokas pentu terävine hampaineen ollut välttämättä se paras ratkaisu. Jokin kirjoittaja suositteli, ettei ikäero olisi yli viisi vuotta.

Heran yksivuotiskuva 11.3.2014

Etenkin varoteltiin liian pienestä ikäerosta, ettei kotona olisi pentua ja uhmakasta teiniä samanaikaisesti. Koirat ovat yksilöitä, mutta yleisesti kehotettiin odottamaan, kunnes ensimmäinen koira olisi ainakin vuoden. Meille tämä sopi mainiosti, sillä Hera täyttäisi vuoden maaliskuun alussa ja pentu olisi helpointa ottaa kesän kynnyksellä, kun lomalla olisi aikaa ja lämmin ilma sekä runsas ulkoilu tekisivät sisäsiistiksi opettelemisesta helpompaa kuin talvipakkasilla.

Olimme vakaasti sitä mieltä, että ottaisimme toisen nartun. Jollain tapaa uroksen ottaminen ei tuntunut mitenkään houkuttelevalta. Näin sieluni silmin edessäni poikakoiran, joka merkkaili kaikki paikat, sisällä ja ulkona ja tilaisuuden tullen nylkyttäisi kaikkea ja kaikkia.