Kynttiläkierros

Lapsuuteni juhannuksista mieleenpainuvimmat olivat ne, jotka vietimme saaristossa, veneillen. Monesti olimme joko jonkun tutun kesäpaikassa tai sitten vierasvenesatamassa ja osallistuimme paikallisten juhannuskarkeloihin, johon sisältyi kukkaseppelein ja lehväköynnöksin koristellun juhannussalon nosto, musiikkia, tanssia ja hyttysiä.

Veneettöminäkin vietimme juhannuksia tuttujen mökeillä, missä oli tylsää. Aikuiset juhlivat aikuisten tavoin, minä ja sisareni istuimme pelaamassa korttia saatuamme osamme pöydän antimista. Laihana lohtuna oli se tieto, että kaikki kaverit olivat kohtalotovereita: kukin joutui tahollaan olemaan vanhempiensa kanssa jossain maalla, pahimmassa tapauksessa kiviriippanaan joku itseään selvästi nuorempi serkku, jonka kanssa oli pakko viettää aikaa.

Lasten ollessa pieniä emme varsinaisesti viettäneet juhannuksia. Mikäli sää salli, kävimme appivanhempieni mökillä ja söimme lasten isovanhempien seurassa. Mikäli satoi, pysyttelimme visusti mukavuuksien äärellä, nauttien kaupungin hiljaisuudesta.

Heran ensimmäinen juhannus oli toisenlainen. Olimme jo jonkin aikaa isännöineet kesämökkiä omin voimin, kun meitä edeltävä sukupolvi ei enää jaksanut. Omat lapset alkoivat olla kotoa muuttaneita ja päättivät koota ison porukan ja viettää juhannusta kanssamme.

Täydellä tusinalla mölkättiin, syötiin, juotiin, heitettiin tikkaa, pelattiin kuningasta, syötiin, grillattiin, pelattiin lentopalloa, painittiin, saunottiin, uitiin, paistettiin makkaraa, laulettiin ja naurettiin.

Illan viiletessä istuimme rannan tuntumassa olevalla nuotiopaikalla, jossa tuli lämmitti ihanasti ja savu piti hyttyset loitommalla. Joku näppäili kitaraa, lauloimme välillä hiljaa, välillä kovaa ja kun sanat unohtuivat, hyräiltiin mukana.

Ennen nukkumaan menoa järjestettiin kynttiläkierros, jossa palava kynttilä kiersi kädestä toiseen. Kynttilän osuessa kohdalle piti sanoa jotain, mikä oli erityisesti painunut mieleen. Yksi kiitteli ruokaa, toinen hauskaa seuraa. Kynttilän osuessa kohdalleni, huomasin palan nousevan kurkkuuni. Huomasin, etten kyennyt peittelemään liikutustani koettaessani sanoa, kuinka suunnattoman kiitollinen olin juuri siitä hetkestä, kun sain istua lastemme ja heidän kavereidensa kanssa kesäyössä nuotion lämmössä.

Kitara ja aamuauringon ensi säteet toivottivat minulle hyvää yötä.

Hauskaa juhannusta ja pitäkää kynttiläkierros, joskus nimittäin ne pienet jutut luovat ne parhaat muistot….