Joidenkin
mielestä koirat ovat haisevia otuksia, sillä totta puhuen märkä koira haisee
kostealta villasukalta. Ja varsinkin iäkkäämmät koirat voivat haista, vähän
sieltä sun täältä. Ientulehduksesta kärsivän koiran suu haisee naalin anaalilta
ja rasvaisesta turkista jää silittäessä käsiin eltaantunut haju. Selma ei
oikeastaan haise muuten kuin märkänä, jolloin se tuoksahtaa tyypilliseltä
märältä koiralta. Mutta sen tassut tuoksuvat vastapaahdetulta popcornilta, niin
kummalliselta kuin se kuulostaakin.
Hera taas ei
haise, ei edes märkänä. Sen turkkia voi vaikka nuuhkia, eikä siitä silti irtoa
kuin puhtaan koiran vieno aavistus. Itse asiassa ihan raikas. Enkä siis näin
ollen ole paljoa harjoittanut koirien pesemistä vaan vain pahimpien kurakelien
sattuessa huuhtaisen irtolian pois pelkällä kylmällä vedellä. Muistan lukeneeni
jostain, että koiraa ei tarvitse pestä ellei se ole pyörinyt jossain, mitä
ihmisnenä ei siedä.
Mitä siinä tuijotat? |
Oletettavasti
Hera itse ei arvosta omaa olematonta ominaistuoksuaan, sillä aina tilaisuuden
tarjoutuessa se hinkkaa itseään milloin mihinkin. Ihanan kohdan löytäessään se
nuuskii, sitten hieraisee päätä kääntämällä kumpaankin leukaperää maassa
olevaan hajuun, tämän jälkeen se tahkoaa vuoron perää korvantaukset tuohon
vastustamattomaan paikkaan, minkä jälkeen se kiepsahtaa selälleen ja
kiemurtelee antaumuksella koettaen saada maksimaalisen hyödyn löytämästään
hajuvedestä.
Sen ollessa vielä
pentu se onnistui pyörimään kävelyllä ollessamme erään puskan takana tavarassa,
joka paljastui ihmisen paskaksi. Pesin koiran kahteen kertaan, mutta haju lähti
vasta kulumalla. Toisen kerran se ei millään olisi malttanut tulla sisälle lähitalon
autokatoksen nurkalla olevasta pienestä hiekoitushiekkakasasta. Mitä
ilmeisimmin Hera oli löytänyt parasta hajuvettä, aitoa Chennel vitosta.
Ihmettelin
sisälle tultuani olohuoneen sohvasta hetken päästä leijailevaa vienoa
ammoniakin hajua. Vasta silloin muistin, että tuo samainen autokatoksen katve
oli lähipubista poistuvien, monesti taksia tai muuta kyytiä odottelevien
kusinurkkaus.
Jälleen kerran
kiikutin Heran hinkattavaksi persikan tuoksuisella sampoolla. Lopputulos oli
makeahko urea ja voin kertoa, että yhdistelmä ei ollut kovinkaan onnistunut.
Jatkamme vielä Heran kanssa sitä parhaan tuoksun metsästystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti