Ristiriipunta

Loppu hyvin kaikki hyvin. Hera lopetti sisälle kakkimisenkin ennen Selman tuloa, mikä oli helpotus, sillä ajattelin pennun ottavan mallia aikuisesta koirasta, eikä se ikinä oppisi sisäsiistiksi. Välillä mietin sitä aikaa ja pohdin, mitä tein eri tavoin kuin Selman kanssa, joka oppi sisäsiistiksi tuossa tuokiossa.

Koetin olla erityisen valpas, kun pentu tuli meille ja panostaa siisteyskasvatukseen oikein tosissani, Heran haastellisuuden ollessa tuoreessa muistissani. Joten joka kerta kun Selma heräsi, kannoin sen pihalle. Joka kerta sen syötyä, kannoin sen pihalle. Joka kerta kun oli tehty ihan mitä tahansa, se kannettiin pihalle. Ja melkeinpä joka kerta se teki tarpeensa.

Vaikka kukaan ei kipeä halua ollakaan, tuon kerran kiitin kaikkia näkymättömiä voimia siitä, että satuin olemaan flunssainen ja poissa töistä, jolloin saimme todella reippaan alun ulkona asioimiseen. Johtuiko se siitä vai pelkästään koirin erilaisuudesta, Hera oli kuten osa ihmisistäkin hitaasti kehittyvä yökastelija ja Selma sattui olemaan isorakkoinen ja nopeasti kypsyvää sorttia. Niin tai näin, Selma oli täysin oppinut noin 12 viikon ikäisenä, mikä minusta vaikutti aika uskomattomalta. Pidin sanomalehtia lattialla varmuuden vuoksi enkä uskaltanut panna mattoja paikoilleen ennen kuin kesä oli ohi. Nämä varotoimenpiteet olivat turhia, sillä mitään vahinkoja ei Selmalle sattunut kesäkuun alun jälkeen, jolloin se oli reilut kolme kuukautta vanha.

Aina sut täytyy käydä herättämässä....

Koirat ovat oppineet hienon päivärytmin, joka pitää sisällään sen, että aamuisin en ehdi kuin kymmenisen metriä kotiovelta, kun molemmat kyykistyvät pissille, minkä jälkeen Selma alkaa vetää kuin höyryveturi pusikkoon tai ojaan, jonne se istuutuu kakalle. Hera tekee myös kaikki tarpeensa varsin nopeasti, joten jos on kiireinen aamu, ei niiden ulkoiluttamiseen mene kuin vajaa vartti. Pitkälle lenkille tai koirapuistoon mennään sitten ajan kanssa, iltapäivällä.

Illalla käymme vielä juuri ennen nukkumaanmenoa pikaisesti pisulla. Monesti Hera on sitä mieltä, että hänhän ei hyvin alkaneilta uniltaan mihinkään hievahda. Se käy kurkkaisemassa eteisessä ja kun näkee pannan kädessäni, se kääntyy ja palaa sohvaan, mikäli sieltä edes on viitsinyt eteiseen raahautua. Komennuksen syvällä rintaäänellä saan sen kuitenkin tulemaan eteiseen ja ulos. Pikaisesti pissattuaan Hera alkaa vetää sisälle, takaisin sohvan lämpöön kun taas Selma jäisi mieluusti ulos syömään kostelta nurmikolta löytyviä rusakonpapanoita. Onneksi illat Suomessa ovat pääsääntöisesti pimeitä, sillä tunnen itseni hölmöksi seisoessani kädet levällään kuin ristiriipunnassa

yksi koira remmin päässä vetämässä sisälle ja toinen toiseen suuntaan, lisää herkkuja suuhunsa lurppaamassa.