Hyppy tuntemattomaan

Pomponrahkan pitkospuut

Tavallisten kävelyiden ollessa Heran mielestä varsin tylsää puuhaa, olemme koirapuistovierailuiden ja mökillä juoksentelun ohessa käyneet metsälenkeillä, jolloin se saa juosta vapaana. Yksi suosikkipaikkamme on kotimme lähistöllä oleva ulkoilualue, jossa voi kiertää kävelylenkin, joka suurimmalta osalta kuljetaan pitkospuita pitkin. Metsä on kosteaa lehtomaista ja lenkin käännekohdassa kävellään pitkä tovi aidon suomaaston läpi. Hera kulkee meidän välissämme ja koettaa innokkaasti päästä ensimmäisenä kulkevan ohitse. Muutaman kerran se on yrittänyt astua polulta sivuun vain havaitakseen, että alusta upottaa ja on märkää. Suolla kasvaa suopursuja, sammalta ja syksyisin voi löytää karpaloita, ellei joku ole niitä ennättänyt käydä korjaamassa parempaan talteen.
Toinen lenkkimaasto on lentokentän viereinen metsäalue, jossa valitettavasti usein pörräävät motocross-ajajat, joiden polut ovat piirtäneet hiekansekaiseen metsämaahan syviä ajouria.

Lentokentän metsässä on paljon syvänteitä, joissa on vettä. Osa lammikoista on ihan pieniä, osa taas isohkoja. Kuivan kauden sattuessa osa lammista on kokonaan kuivuneita, mutta sopivan runsassateisena kesänä suurin hiekkapohjainen lampi on välillä jopa uimareiden käytössä.

Hera oli vapaana ja nuuski innoissaan erään jyrkkäreunaisen lammen rantavettä. Vesi oli mustaa, turpeen ja humuksen sekaista velliä. Kielsimme sitä menemästä pitemmälle, sillä emme tienneet, kuinka syvä tuo lammikko oli. Yhdessä kohtaa ranta oli loiva, ja koira jolkotti sinne. Veden rajassa oli kaatunut puunrunko, puoliksi maahan uponneena. Hera loikkasi rungon yli toiselle puolelle, jossa oli kosteaa, mustaa mönjää.

Hera pulahdettuaan metsälampeen

Säikähdimme sanoinkuvaamattomasti, kun tuo mönjä ei ollutkaan rantaa, vaan veden pinnalla kelluva paksu matto, jonka läpi koira humahti kadoten näkyvistä. Se pulpahti pinnalle ja itsekin säikähtäneenä alkoi kauhoa eteenpäin, kohti lammen keskustaa. Sekunnin murto-osassa mielessäni kävi, etten haluaisi mennä sen perässä, sillä pelkäsin, että en pääse enää ylös vaan juutun pohjamutaan. Onneksi Hera kääntyi ja ui rantaan. Se oli yltä päältä mädäntyneen lehtisilppeen peitossa ja haisi käyneeltä kompostilta.