Niin, Hera oli
siis karkailevaa sorttia. Minkä vuoksi päätin jo ihan alusta koettaa Selman
kanssa ottaa toisen linjan ja saada se ruotuun.
Selma oli vain
kymmenisen viikkoa vanha. kun se sai ensimäistä kertaa tutustua mökkielämään.
Ja kuten Herankin kanssa, pidimme sitä vapaana, jotta se oppisi omasta halusta
tulemaan meidän perässämme. Se pallusteli kaikkialle, minne me menimme, pentumaisen
kömpelösti. Heran perässä pysyminen oli haaste, ja koska Selma oli niin nuori,
se tyytyi hakemaan turvaa meidän lähettyviltämme Heran pinkoessa siellä täällä.
Ja meistä tuntui, kuin Hera olisi pysytellyt paremmin tontilla Selman tulon
jälkeen.
No, viikot
kuluivat, Selma varttui ja askellus sen myötä tuli päivä päivältä varmemmaksi.
Onneksi se reagoi, kun sille sanoi, etenkin, kun oli koko ajan hereillä ja
tajusi kutsua sitä nimeltä samalla sekunnilla, kun Hera päätti lähteä
tavanomaiselle kierrokselleen. Selma pyörähti ympäri, tuli luokse ja sai
kasapäin kehuja.
 |
| Kaksikko jäähypenkillä erään karkumatkan jälkeen. |
Sitten se alkoi
juosta muutaman metrin lisää Heran perässä ja kun huusin, se pysähtyi, kääntyi
katsomaan minua. Sitten Heran perään, sitten taas minua. Ja tuli takaisin.
Seuraavalla kerralla minun piti karjaista, mikä tehosikin kymmenisen kertaa.
Kunnes tuli se kerta, kun Selma lähti Heran perässä, vielä pentumaisen kömpelö
aavistus askelluksessa, pysähtyi hetkeksi minun huutooni, käänsi päänsä ja luin
katseesta, että sori mutsi, ei maha mitään, ja pinkoi Heran perään.
Kolmantena
jonossa painelin minä, joka sai kuin saikin kurottua välimatkaa umpeen,
komennettua Selmaa ja palautettua sen omalle tontille.
Hera reagoi myös
perässä tulevaan möykkääjään, pysähtyi ja jäi katsomaan, kun Selma ja minä
palasimme tulosuuntaan. Se totesi, että yksin ei ole kiva mennä, ja jolkotti
meidän perässämme.
Joka kerta, kun
se lähti niin, että saimme Selman pysäytettyä, se palasi kymmenkunta metriä
juostuaan, kun se tajusi, ettei pikkupirpana tullutkaan perässä. Ilmeisesti
karkailusta tuli monin verroin kivempaa, kun sai näyttää juniorille mestoja.
Vai oliko se itse asiassa karkailun varsinainen tarkoitus, saada kunnon
rikostoveri, mene ja tiedä, mutta kesän mittaan kaksikko oli vähän väliä
teillään. Yleensä ne tulivat takaisin muutamassa minuutissa, mutta pisin
karkuretki kesti kaksi ja puoli tuntia. Siitä lähemmin tuonnempana….
